"Jättäkää seppä rauhaan nyt heti kohta taikka syyttäkää itseänne!" — käski kapteeni Stålsköld.
"Siihen emme voi suostua — vastasi se yleisen rauhan ylläpitäjistä, joka seisoi häntä lähinnä, lisäten: Muuten olisi sopivampi, että olette meille avullinen meidän laillisessa toimessamme, kun että vaaditte meiltä sellaista."
Kapteeni ymmärsi nyt, että puhujan tarkoitus oli väittelyjen kautta estää häntä seppä-raukkaa pelastamasta siksi, kunnes tämä olisi voitettu ja vangittu. Sentähden kosketti hän miekkansa kärjellä poliisin rintaa, siten vaatien häntä puolustamaan itseään.
Mutta tuskin olivat heidän aseensa sattuneet toisiinsa kuin poliisimies jäi aseettomaksi; hänen miekkansa, joka heltesi kädestä, lensi vinhaa yli kadun erästä kiviseinää vastaan, ponnahti siitä takaisin ja putosi kadulle. Se oli keskikohdalta taittunut ja puoleksi särkynyt, joka seikka selvään osoitti millä voimalla ja taidolla kapteeni käytti pitkää miekkaansa.
"Hyvin tehty, kunnon pelastajani! huudahti seppä. — Kylläpä näkyy, että olet ennenkin mitellyt miekkaasi taitavampienkin vastustajien kanssa kuin näiden!"
Sepän tätä puhuessa oli kapteeni Stålsköld jo käynyt noita toisia aseilla vielä varustettuja poliisimiehiä vastaan, mutta nämät eivät jääneet odottamaan niin vaarallista vihollista, vaan läksivät, jättäen voiton toivon, tuota päätä käpälämäkeen, jonne heidän miekkansa menettänyt kumppalinsa mitä kiireimmiten seurasi heitä.
"Sinä suoritit tehtäväsi oikein miehen tavalla, hyvä sepposeni; en ole milloinkaan eläissäni nähnyt mokomaa taistelua, kuin tuo sinun taistelusi noiden poliisien kanssa!" — lausui kapteeni Stålsköld leikillisesti, pistäen miekkansa tuppeen ja valmistautuen jatkamaan matkaansa.
Mutta seppä tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Jalomielinen pelastajani! Suokaa minun ennen lähtöänne kiittää teitä ja sanoa teille, että teitte minulle suurimman hyvän työn, jonka toinen ihminen voipi toiselle tehdä! Teidän avuttanne olisin rauenneilla voimilla pian jäänyt noiden kirottujen koirien saaliiksi. Jos joskus sattuisi sopiva tilaisuus, niin olen valmis hengelläni maksamaan tämän hyvän työnne!"
"Sellaiset ajatukset tuottavat kunniaa sinulle, seppä, ja ystävät ovat aina hyvät olemassa!" — vastasi kapteeni.
"Minä en ole mikä näytän olevan, — väitti seppä — mutta tällä kertaa en saata mainita teille säätyäni enkä nimeäni."