ROLF JUTE. Ah! — Ebba Naantalin luostarissa.
ANTERO S. {Kiivaasti Josualle.) Onneton, mitä sinä olet kertomallasi ilmoittanut! Vai'etkoon sun äänes ijankaikkisesti, sinä hylkiö!
(Otto Rud tulee; muutamia sotureita hänen seurassansa.)
Yhdeksäs kohtaus.
Edelliset ja Tulleet.
ROLF JUTE. {Itsekseen.) Hänet paha henki varmaan lähetti tänne tänä hetkenä!
OTTO RUD. Valmista itses kuolemaan, raatimies Suurpää! Minä olen päättänyt hävittää maan päältä koko sinun kirotun sukus! — Haa! Tätä puolivilliä kansaa täytyy tuntuvasti, ankarasti rangaista! Verikynällä tahdon sen muistohon piirtää ne velvollisuudet, joita sen tulee noudattaa Hannu kuningasta ja meitä Tanskalaisia kohtaan — {Törkeällä pilkalla.) Veli Suurpää! Etkö tahdo rukoilla isämeitäs, ennenkuin menet manalaan?
ANTERO S. Jnmalan sana sinun läsnäollessas olisi pilkkaa taivasta kohtaan!
OTTO RUD. Ha! ha! ha! Kyllä kuulen, mitä rotua olet!
{Viittaa sotureille, jotka karkaavat Antero Suurpäätä vastaan, mutta Rolf Jute kiiruhtaa väliin ja estää heitä.)