Perpetua ja Ebba.
PBBPETUA. (Lankee poloillensa pyhän Brigittan kuvan eteen.)â- ¦ — Rukoilkaamme taivaan äitiä ja pyhää Brigittaa, että he varjelisivat luostaria uhkaavasta vaarasta!
EBBA. Minun rukoukseni ovat vähä-arvoiset! Kuinka kuulisi pyhä Brigitta minun, nunnaksi vielä vihkimättötnän ääntä? — Tuolla ulkona valleilla on sopivin paikka minulle! Siellä tahdon vartoa vihol- listen rynnäkköä! Jos luostaria puolustaissani kuolen — eikö se ole Jumalata palvelemista? — Niin, kenties on taivas suonut luostarin puolustustoimen minun tehtäväkseni, sillä äsken hartaasti katsellessani pyhän Eerikin kuvaa näkyi minusta, ikäänkuin hänen miekkansa olisi leimunnut tulta ja ikäänkuin hän sillä olisi viitannut minua menemään kirkosta ulos! Tuon näkemäni pidän pyhän sankarin minulle antamana viittauksena. Kenties kavahtaa Rolf Jutc astuaksensa mun läpipuhkaistun rintani yli! {Kiiruhtaa peräovea kohden. Anshelmus tulee vusemmalta.)
Neljäs ftofjfaus.
Edelliset ja Anshelmus.
PEBPETUA. (Ebballe, jonka perässä hän on rientänyt.) Minä kiellän sinua menemästä, tyttö! -Ah! Anshelmus! Kuulkaamme, mitä hänellä on sanottavaa! Mitä uutisia? Kerro!
40
r
ANSHELMUS. (rJ uskalla.) Kuinka voisin kertoa sitä hävityksen kauhistusta, jonka olen nähnyt! -Tuomiokirkko ja sen alttarit poltetut, rosvotut, ryöstetyt! — papit murhatut! Turku suitsuavana rauniona!
PEKPETUA. Kaikkivaltias! — Onko meilläkin yhtä kova kohtalo odotettavana? Mitä sanoi Otto Rud?