EBBA. Iloitsen. Miks'en iloitsisi? Ompa Sven nyt autuaitten seurassa, kaukana tästä kurjasta murheen laaksosta! — Mitenkä hän kuoli'?
ANTEEO S. Valassansa vakaana.
EBBA Kenen kalpa hänet kaasi?
ANTERO S. Tahdotko kuulla sen miehen nimen, jonka kalpa hänet kaasi?
EBBA. Tahdon … kaikki ne asiat tahdon tula, jotka koskevat armaan heimolaiseni kuolemaa!
ANTEBO S. Niin kuulo siis — Rolf Jute!
EBBA. Hän! … Hän! … (Hetken vaiti oltuaan.) Siis on se side katkennut, joka lujimmin kaikista kiinnitti minua maailmaan! — Nyt tarvitsen ainoastaan sinun suostumukses saadakseni ikäni kaiken asua tässä suotuisassa, rauhallisessa asunnossa ja sinä et sitä minulta kiellä, rakas isäni!
ANTERO S. Mitä puhutkaan?
EBBA. Eikö täällä todella ole suotuista ja hupaista olla? — Katso tuota alttaria! Katso näitä kaikkia pyhäin kuvia! — Eikö sinusta ole juhlallista nähdä niitä? Ja taas … ole visusti! kuuntelo tarkoin! … Etkö kuule, kuinka vieno, hempeä rauhan hengähdys tuulahtaa lävitse koko kirkon? … etkö kuule sen hiljaista suhinaa korvissas, etkö tunne kiireelläs sen virvoittavaa viileyttä? -[Polvistuu Briyittan kuvan eteen.) Kun lankeen tähän polvilleni pyhää Brigittaa rukoilemaan — kuinka keveäksi tunnen mieleni! — kuinka suotuisasti hän hymyilee minulle! — kuinka hellästi hän katselee lastansa! — [Nousee seisoalle.) Täällä kirkossa asun päivällä. Mutta kun ehtoo tulee ja pimeys peittää
44