maan, kun noiden korkeiden kaarroksien heittämät varjot muuttuvat synkiksi ja peloittaviksi ja kuolleiden henget tulevat tänne rukoilemaan, silloin lähden yksinäiseen celliini. Siellä on niin erinomaisen kotoista ja suotuista! Ei kukaan häiritse rauhaani eikä keskeytä rukouksiani!
ANTEBO S. Sinä siis tahdot tykkänään jättää maailman?:
EBBA. Tahdon. Ah, rakas isäni, älä minua enää vie sinne! Huu! Siellä övat ihmiset niin pahat, niin viekkaat ja petolliset! He katsovat niin vihaisesti ja puhuvat niin kovia sanoja! — Sinä et saa viedä minua täältä!
ANTERO S. Sinä tiedät, etfen sinua milloinkaan pakoittamalla ole vaatinut yhtä taikka toista tekekemään. Yhden ainoan asian olisin suonut tahtoasikin vastaan tapahtuvan; olisin nimittäin suonut nähdä sinun Svenin vaimona. Nyt on hän kuollut enkä tarkoin miettien sinua soisi kenellekään toiselle! .. Sentähden saat olla itse onnesi seppä!
EBBA. [Kavahtaa isänsä kaulaan.) Voi kuinka olen sinulle kiitollinen tästä sinun lupauksestas! -Tule, isäni! — Sinä olet väsynyt. Tule lepäämään! Minä riennän abbedissan luokse. Vielä tänäpänä toivon pääseväni pyhän Brigittan sisaruskuntaan! [Menevät vasemmalle. Hieronymus ja Anshelmus tulevat peräovesta.)
$imbes Rofjtaus.
Hieronymus ja Anshelmus.
HiERONtfSms. Mitä_sajioi tuo julma juuttilainen, kun jätit hänelle^tla Rud'in käskykirjan ja lunnaat?
45
ANSHELMUS. Hän ei virkkanut sanaakaan, vaan näytti suuttuneelta ja murisi kuin julmistunut otso!