N:ti Neulanen. Hammastaudin! hah, hah, hah, hah, ehkäpä hän sen vuoksi lopuksi kuolikin?
Retunen. E-eei hän tuota nyt juuri kuollut, mutta — mutta ihanhan tästä putoaa lattialle. (Tarttuu n:ti Neulasta kaulasta.)
Kaisa (Joka jo ennemmin on tirkistellyt ovenraosta, syöksyy luuta kourassa vihaisena sisään). Pekka lurjus! Häpeä! Kun ihan silmäini edessä kehtaat. —? Voi hyvä isä toki millaisia ne miehet ovat. (N:ti Neulaselle.) Ja sinäkin muikku-silmä, — kyllä minä sinut höyhennän!
N:ti Neulanen (syöksyy ovesta ulos).
IX KOHTAUS.
Retunen. Kaisa.
Retunen (Seisoo hämillään lattialla). Tarkotin vaan —
Kaisa (Matkien). Tarkotit vaan — kyllä sinun tarkotuksesi tässä tiettään, senkin hirtehinen. On sitä aikoihin tässä elettykin kun aviosäädyssä olevat miehet alkavat näin vaan julkeasti kristillistä aviojärjestystä rikkoa.
Retunen. Itsehän tuota pakotit — ja tuo tyttö —
Kaisa. — Tuo tyttö — sinä se olit, juuri sinä! (Ulkoa kuuluu kolinaa.) Mitä eikö tuolla ole taasen yksi karhu tulossa? Mars lakanan alle!