Kaisa (Itkien). Hän on — hän on — uu-uu —
Naukkunen (Huomaa Retusen). Kuollut! Retunen kuollut — mies parhaissa voimissaan! Milloin se on tapahtunut?
Kaisa. Tä-tä-nään, uu-uu — —
Naukkunen. Tänään! Sepä nyt oli ikävää, ja etten minäkään ennemmin sattunut tänne tulemaan. Minulla on tuolla korissani pullo parhainta Ruotsin konjakkia pormestaria varten ja olenpa varma että se olisi palauttanut hänet henkiin, jos olisi sitä ollut ajoissa tarjota.
Retunen (Kuullessaan konjakista mainittavan, on kohottanut päätään ja silmäillyt koriin käsin.)
Kaisa. Viinan puutteeseen tuo taisi ukko-riepu kuollakin-uu-uu — —
Naukkunen (Istuu selin Remuseen). Sepä oli tosiaan harmillista etten ennemmin sattunut tänne. Pekka parka!
(Katsoo yli olkansa Retusta, joka sillävälin on noussut puoleksi
ylös, jääden siihen asentoon, Naukkusen katsoessa häntä).
Naukkunen (Peittäen hymyään). Sairastiko hän kauvankin?
(Kääntyy taasen katsomaan Retusta, joka on juuri nousemaisillaan seisoalleen.)