Kaisa. Eihän tuo kauvan sairastanut mutta — uu-uu — —
Naukkunen. Sitä ikävämpää. Taisi miesriepu kärsiä kovia tuskia?
Kaisa. Koviahan nuo olivat, uu-uu — —
Retunen (On noussut ylös, hiipinyt korin luokse, ottanut sieltä pullon ja kaataa sen sisältöä juuri suuhunsa).
Kaisa. Mutta päässythän nyt on ukko-kulta vaivoistaan. (Silmää taakseen ja huomaa Retusen.). Mitä, joko taasen aijot päihisi juoda? (Juoksee Retusta kohden.)
Naukkunen (Samoin juosten Retusta kohden). Ja pormestarin konjakinko veitikka tuumit latkia?
(Esirippu alas.)