Kaisa (Yhä hillitymmin itkien). Lasku — niin, kyllähän se vainaja olisi ne laskut mielellään maksanut, mutta uu-uu —
Mittanen. Niin maksettavahan se kyllä olisi tämä lasku, mutta koskapa asiat ovat nyt näin ikäväliä kannalla niin täytynee minun antaa tuo velka teille anteeksi. (Repii laskun palasiksi).
Kaisa. Voi, tuhansia kiitoksia teille herra Mittanen.
Mittanen. Ei mitään kiittämisiä — huonoahan se olisi kuolleelta velkoa. (Katselee Retusta.) Lienee hän kärsinyt kovia tuskia — ja miten kalpeakin hän on! Mihin tautiin hän kuoli?
Kaisa. — Yhyy-yhyy ruttoon, hyvä herra —
Mittanen (Kauhistuneena). Ruttoon! Sehän on tarttuvaa! Herra varjelkoon! (Syöksyy ulos).
III KOHTAUS.
Rettunen. Kaisa.
Retunen (Hyppää ylös, tarttuu Kaisaa käsivarsista ja tanssii nauraen ja meluten). Se oli 50 markkaa se, muijaseni! Enkös sitten näyttänytkin totiselta kuin potaatti vellissä? Hah, hah, hah —
Kaisa (Jota Retunen tanssittaa lattialla). Kyllä ukkoseni, mutta ne olivatkin ensimmäiset markat, jotka sinä olet ansainnut kymmeneen vuoteen.