Lukemattomat olivat sekä Suomen että ulkomaitten sanomalehdissä julaistut myötätunnon ilmaisut ja monet niistä todistivat mitä lämpimintä ihailua, ymmärtämystä ja rakkautta. Niinpä "Teoloogisessa Aikakauskirjassa" oli professori G. G. Rosenqvistin kirjoitus. Hän kirjoitti otsakkeella "Mathilda Wrede":
"Hän, jonka nimi on otsakkeessa, on varmaan maamme huomattavimpia naisia ja huomattava on myös elämäntyö, jonka hän on suorittanut ja yhä vieläkin suorittaa.
"Meidän päivinämme, jolloin hyväntekeväisyystyö, kuten moni muukin tapahtuu yhdistyselämän merkeissä, on jo se merkillepantavaa, että Mathilda Wrede on yksinäisenä naisena suorittanut mitä vaikeimmalla ja vaativimmalla työmaalla harvinaisen rikkaan elämäntyön.
"Vielä enemmän merkillepantava on puhtaasti persoonallinen osa hänen työtään. Ei kukaan muu olisi siinä suhteessa kyennyt astumaan hänen sijaansa. On kenties voitu helpoittaa sitä, tukea sitä, tehdä se vähemmän rasittavaksi, mutta suorittaa se, suorittaa se niin, ettei se olisi kadottanut parasta ja oleellisinta sisältöään, muuttunut oleellisesti toiseksi, ei ole ollut mahdollista. Elämäntyöhönsä — antamaan uhrilahjansa ihmisyyden alttarille — häntä on harjoitettu ja kasvatettu aikaisimmasta nuoruudesta alkaen. Eikä mikään ole päässyt turmelemaan eikä särkemään työtä, joka on vaatimattomuudessaan niin suuri ja kaikessa yksitoikkoisuudessaan niin rikas.
"Se mitä me kutsumme suureksi ja jota me ihmiset ylistämme, kohtaa meitä niin monilla aloilla. Pascal on puhunut kolmenlaisesta suuruudesta. Aleksanteri tulee — hän sanoo — loistossaan ja häikäisee silmämme ja lyö lihallisten ihmisten mielikuvituksen hämmästyksellä. Arkimedes ei tarvitse Aleksanterin prameutta loistaakseen hengen silmille. Hänen suuruutensa, joka on kokonaan järkeä, kuuluu toiseen luokkaan. Kristus on tullut ilman sekä Aleksanterin että Arkimedeen loistoa. Hänen suuruutensa on vielä aivan erilaista. Se on niin erilaista; ettei voittajan kunnia ja neron voima lisäisi sitä hiukkasenkaan vertaa. Hän oli nöyrä, kärsivällinen, lempeä, pyhä Jumalan edessä, laupias ihmisiä kohtaan, hirvittävä pahan valtoja vastaan. Ilman syntiä, ilman ulkonaisia lahjoja, ilman tiedon luomaa lisää hän on aivan omalaatuisensa suuruudessaan.
"Näin kirjoittaa Pascal kolmesta eri suuruuden asteesta ihmismaailmassa. Sellaisessa elämäntyössä kuin Mathilda Wreden on, kohtaa meitä jotakin tuosta kolmannen asteen suuruudesta. Hänen onnistumisensa salaisuus, että hän on löytänyt tien mitä paatuneimpiin mieliin, mitä kovettuneimpiin sydämiin, että hän on houkutellut kyyneleitä silmiin, joista kukatiesi ei ole puristunut niitä sitten lapsuuden päivien, että hän on sytyttänyt elämän rohkeutta ja tulevaisuuden toivoa epätoivoisiin sieluihin, riippuu varmaan siitä, että hän on omaksunut ja voittanut jotakin siitä suuruudesta, mitä Ihmisen Poika on hengen täyteydessään toteuttanut, suuruudesta, joka on ihmiselämän väkevin ja ylevin voima.
"Sen suuruuden omistaminen ja voittaminen ei ole vaarallista persoonallisuudelle. Se ei tee pöyhkeileväksi eikä pintapuoliseksi, vaan laajentaa ja syventää; se ei pane ylpeilemään, vaan luo hengen köyhyyden, vanhurskauden nälän ja janon; se tukee niin hyvin Getsemanessa kuin kirkastusvuorellakin.
"Sellaista suuruutta ei luo se, mitä meidän on tapana kutsua 'täksi maailmaksi'. Voimat, jotka sen luovat, ovat 'näkymättömiä', kuuluvat todellisuusmaailmaan, 'jota ei yksikään silmä ole nähnyt eikä yksikään korva kuullut', mutta jonka olemassaoloa ja vaikutusta ei yksikään oikea ihminen saata epäillä.
"Sellaisena Mathilda Wrede on kulkenut taikasauva, rakkauden taikasauva kädessään korpia ja erämaita. Ihmistä hän on etsinyt murhaajassakin, väärentäjässä, varkaassa, ihmisten ja yhteiskunnan hylkiössä, vakuutettuna siitä, että kaikkialla ja kaikissa on jotakin ihmisen arvoista ja talteen otettavaa. Ja aivan varmasti hän on yhä uudelleen ja uudelleen löytänyt lähteensuonia siellä, missä ei kukaan muu ole voinut huomata tahi edes aavistaakaan niitä olevan.
"Sellainen työ synnyttää varmasti monta kertaa pettymystä ja toivottomuutta, mutta se on samalla myös jos mikään omiaan kasvattamaan ja lujittamaan kannattavaa elämänuskoa, jota me kaikki tarvitsemme ja joka yksin 'voittaa maailman'.