»No pidä sitten ryynisi, mutta laita niin, että pian saamme ruokaa!» Jang, ukko ja muutamat rosvoista rupesivat ruoanvalmistuspuuhiin, sillä välin kuin päällikkö sekä jotkut toiset tarkastelivat ruokahuoneissa. Mies, joka istui minun vieressäni, oli nähtävästi väsynyt, sillä hän tahtoi että tekisin tilaa hänelle ja asettui makuulle viereeni, mutta sillä tavoin, että hänen jalkansa tulivat lähelle kasvojani. Minä siirsin hänen jalkansa vähän syrjään, ja siitä rosvo ei pitänyt lukua. Rosvopäällikkö nosti kerran peitteen kasvoiltani, mutta arvatenkaan hän pimeässä ei nähnyt, että olin eurooppalainen, vaan viskasi heti peitteen takaisin.
Kesti ainakin pari tuntia, ennenkuin rosvolauma oli syönyt ja mennyt matkoihinsa. Talonväen omaisuutta ne eivät ottaneet mukaansa muuta kuin pienen veitsen, jonka minä olin jättänyt pöydälle. Taloon jääneet hengittivät taas vähän helpommin, kun rosvot olivat menneet tiehensä.
Jang kertoi, että he kyllä tuon tuostakin saivat sellaisia vierailuja, mutta että rosvot tuskin koskaan ottavat muuta kuin ruokaa. Jos talossa on jotakin kallisarvoista, niin se pidetään kätkettynä. »Ja joskus», sanoi hän, »on tapahtunut, etteivät ne ole ottaneet pehmeitä hirvensarviamme, vaikka ovat ne nähneet. He eivät tahdo joutua riitaan meidän kanssamme, koska he silloin eivät yksinänsä uskaltaisi kulkea, niinkuin he usein tekevät. Ainoastaan kullanetsijöille, matkustajille ja rikkaille he ovat vaarallisia.»
Vaikka Jangin puhe oli lohdullista, en minä enää saanut unta, ja kun ei ollut enää pitkää aikaa aamunkoittoon, sidoimme kenkämme paulat ja lähdimme matkalle, niin että juuri päivän koitteessa olimme valmiina paikalla, mistä metsänkäyntimme piti alkaman.
XIV. Yhtiömiesten hajaantuminen
Toukokuun alussa 1871 palasi kapteeni Höök valaanpyyntiretkeltä pienellä »Karolina Törnqvist»-nimisellä laivalla. Hän ei ollut kulkenut kaukana, vaan oli seurannut Tyynen meren rannikoita ja hänen oli tällä kertaa onnistunut pyydystää 5 pienenpuoleista valasta, mutta hänellä olikin mukanansa valaanpyyntiin tottunutta väkeä ja hyviä harppuuninheittäjiä. Laivan oli määrä mennä Nahodkaan, ja kapteeni otti mukaansa rouva Nilssonin, jonka täytyi keuhkotulehduksen tähden päästä lääkärin hoitoon. Pari viikkoa myöhemmin, toukokuun 19 p. lähti hra Nilsson tiedustelemaan rouvansa terveydentilaa, antoi soutaa itsensä Vostokin lahden poikki ja saapui Nahodkaan toukok. 21 p:nä.
Taraskevitš niminen lääkäri, jota Nilsson kehuu sangen taitavaksi ja miellyttäväksi henkilöksi, hoiti rouvaa niin huolellisesti, että hän parani, vaikka tauti olikin ankara. Rouva Nilsson sai myös hyvän asunnon kapteeni Jakobsénin tulevan rouvan luona, joka silloin vielä naimatonna hoiti valtioneuvos Furuhjelmin taloutta.
Ankara isku kohtasi samaan aikaan koko siirtokuntaa, kun valtioneuvos Furuhjelm huhtikuun 18 p:nä äkkiä kuoli. Saapas oli hangannut hänen jalkaansa vähäisen haavan; siihen pääsi jotakin likaa, joka aiheutti verenmyrkytyksen. Vaikka jalka kiireesti leikattiin, oli myrkky ehtinyt levitä ruumiiseen ja aiheutti kuoleman.
Yleinen hämmästys ja kaipaus vallitsi Nahodkassa, kun koko siirtokunnan johtava henkilö ja sielu oli äkkiä poistunut. Aivan epätietoista oli, miten nyt kävisi vasta-alkavalle kaupungille ja kaikille sen virkamiehille. Erittäinkin suomalaisille uudisasukkaille oli suurta hyötyä siitä, että heillä oli suomalaisia kansalaisia ylhäisissä viroissa sekä Nahodkan että Wladivostokin kaupungeissa ja Venäjän laivastossa. Sillä nämä vaikutusvaltaisissa asemissa olevat miehet auttoivat ja kannattivat kansalaisiansa, kun näkivät heidän olevan rehellisiä, ahkeria ja kyvykkäitä.
Paitsi Nahodkaa, joka oli Venäjän keisarillisen suvun perintömaiden hallituspaikaksi määrätty, oli samoihin aikoihin perustettu uusi Wladivostok (Idän Waltias) niminen kaupunki, joka Venäjän sotasatamana ja suurimpana kauppapaikkana oli aiottu Amurin alueen pääkaupungiksi. Wladivostokia rakennettiin samoihin aikoihin kuin suomalaiset olivat asettuneet Strelokin lahden rannikoille asumaan. Mutta kun suomalaisten yritykset järjestää yhteiskuntansa kommunistisella tavalla olivat epäonnistuneet, hajaantuivat myöskin yhtiömiehet mikä minnekin.