"Hänen pitää maksaa noin sata vuohta tai yhtä monta lehmää morsiamen isälle, joka on ylhäinen päällikkö; tavallista vaimoa ei ruhtinas tietysti tahdo ostaa. Sellainen kauppa ei ole pian tehty. Morsiamen kaikki sukulaiset neuvottelevat asiasta, ennenkun hän saa mennä isänsä kodista ja asiasta keskustellaan monta päivää".
"Millä tavoin teillä rangaistaan se, joka tappaa toisen?"
"Hänen täytyy maksaa viisikymmentä lehmää. Jos hänellä ei ole varaa sitä maksaa, niin ruhtinas antaa murhatun ystäville tai sukulaisille luvan tappaa hänet. Jos he saavat hänet kiinni, niin he sitovat hänet puuhun ja heittävät keihäitä häntä vastaan, sitte he lyövät hänen päänsä poikki, silpovat jalat ja kädet ja viskelevät ne sinne tänne".
"Kuinka te rankaisette varkaan?"
"Jos hän keksitään itse työssä, niin hän tapetaan oitis, eikä siitä kukaan puhu mitään. Onhan hän varas".
"Mutta jos ette tiedä kuka varas on?"
"Jos luoksemme tuodaan mies, jota epäillään varkaaksi, niin kananpoika tapetaan. Jos sen sisukset ovat valkoiset, niin mies on viaton, jos ne ovat keltaiset, niin hän on syyllinen".
"Uskotteko noituutta?"
"Uskomme tietysti; jos joku noituu karjamme tai estää taivaan satamasta, niin hän rangaistaan kuolemalla".
Unianjembe-maakunnan pääkaupungissa Kvikurussa tuli Stanleytä vastaanottamaan lukemattoman suuri ihmisjoukko; siinä tuli sadottain palkattuja tavarankantajia, sultaanin sotilaita, pieniä lapsia, jotka häärivät vanhempiensa jaloissa ja yksin sellaisiakin pienokaisia, jotka eivät vielä kyenneet omilla jaloillaan kävelemään, vaan olivat äitiensä selässä — kaikki tulivat ihmetellen ällistelemään valkoista miestä, jota eivät koskaan ennen olleet nähneet. Arapilainen kauppias Sayd ben Salim tarjosi hänelle vierasvaraisesti suojaa talossansa, joka oli vihollisten hyökkäyksiä vastaan varustettu hakuli-aidalta. Täällä kutsuttiin Stanley juomaan teetä, jota tuotiin hopeaisessa teekeittiössä ja sen lisäksi monellaisia lämpimiä ruokia hopeisissa astioissa. Stanley oli marssinut peninkulman matkan ja ollut kuumassa auringon paahteessa jo useita tuntia eikä ollut vielä syönyt aamiaista. Hänen isäntänsä näki siis hänen mielihyvällä nauttivan yksitoista kuppia tuota kelpo teetä ja vähällä vaivalla pistävän poskeensa suuren osan hänen isosta pannukakustaan.