Koko matka meren rantaseudulta Unianjembeen on suorinta tietä noin 60 peninkulmaa, ja seutua nimitetään yhteisellä nimellä Sawahili, joka merkitsee "merenrannikko". Sitä kieltä, jota täällä yleisesti puhutaan, sanotaan kiswahiliksi. Kun sanan eteen liitetään etutavu u-, niin merkitään samalla maata, etuliitteet wa- ja m- osoittavat monta tai yhtä asukasta samalla seudulla. Niin esim. Usaramo olisi suomenkielen mukaan Saramon maa, wasaramo saramolaiset ja msaramo saramolainen.
Asukasten puku ja ulkomuoto on hyvin monellainen neekerien seassa. Useammilla on tapana koristella itseään monella tavoin, ja turhamielisyys on jotenkin yleinen koko mustassa rodussa. Esimerkiksi Usagaran asukkaan ulkomuotoa kertoo Stanley seuraavasti: Hiukset ovat järjestetyt pitkiin kiharoihin, jotka koristetaan messinki- ja vaskihelyillä, pienillä palloilla ja vaskirahoilla, jotka on saatu Sansibarista, sekä joskus hienoilla helminauhoillakin. Kasvot maalataan ohuesti keltaokralla, otsan yli sidotaan nauha, johon on pujotettu neljä, viisi kirkasta vaskirahaa, kumpaankin korvaan pistetään korvalehteen aivan samalla tavalla kuin korvarengas pieni meloonin oksa, jossa tavallisesti riippuu vähän tupakkia ja kalkkia. Hiukset rasvataan hyvin ja koko pää, koristettuna miten mahdollista, keikistelee ylpeästi, milloin pystyssä, milloin vähän taaksepäin. Kaulassa riippuu jos jonkin laatuisia koristeita, pari kolme maitovalkoista näkinkenkää, koreaksi leikattuja puukappaleita, vuohensarvi ja heimokunnan loitsumiehen valmistamaa lääke- eli taika-ainetta sekä monellaiset helminauhat, joihin on kiinnitetty joskus vaskirahoja ja messinkivitjojakin. Lapset ovat aina ihan alasti, mutta nuorukaisilla ja tytöillä on verhona vuohen tahi lampaan nahka ja miehillä sekä niillä naisilla, joilla on lapsia, on vyötäisin ympärillä vaatekappale.
Niistä kansoista, jotka Stanley tähän asti oli tavannut, olivat Ugogon asukkaat sekä rohkeutensa että voimansa vuoksi mahtavimmat. Heidän kasvonsa ovat leveät ja osoittavat älyä, silmät suuret ja pyöreät, nenä litteä ja suu leveä, mutta huulet eivät kuitenkaan ole niin paksut kuin neekereillä yleensä. He ovat ylpeät päälliköstään ja köyhästä maastaan, kansastaan ja urhoudestaan, aseistaan ja kaikesta omaisuudestaan, samalla he ovat turhamieliset, erittäin itsekkäät ja itsevaltaiset, mutta kuitenkin he voivat tehdä ystävyyden liittoja ja syöksevät vaaroihinkin puolustaessaan ystäviänsä.
Aseina he käyttävät jousta ja nuolia, jotka ovat teräväkärkiset ja varustetut väillä, pari kepeää heittokeihästä, jotta ovat huolellisesti ja hyvin tehdyt, leveää miekan kaltaista peitseä, jonka terä on pari jalkaa pitkä ja sitä paitse sotakirvestä ja nuijaa. Puolustusaseena on soikean pyöreä puhvelin, elefantin tahi sarvikuonon nahasta tehty kilpi, joka on kirjaeltu valkoisella ja mustalla maalilla, pienestä pojasta saakka on Ugogon mies tottunut näkemään aseita ja viidennestätoista vuodesta alkaen hän totutetaan niiden käytäntöön. Kun päällikön sanansaattaja rientää kylästä kylään puhaltaen häränsarvellaan sotatoitotuksen, niin kiiruhtavat miehet viljavainioltansa kotiin ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua he jo palajavat mökistänsä täydessä sota-aseessa; strutsin, kotkan ja korppikotkan höyhenet heiluvat sotilaan otsalla; pitkä punanen viitta peittää selän, kilpi on vasemmalla käsivarrella, heittokeihäs vasemmassa kädessä ja raskas "kallonhalkaisija", — kaksiteräinen teräväksi hiottu kirves — oikeassa. Kilisevät kulkuset, jotka ovat sidotut nilkkoihin ja polviin, sekä ranteiden ympärillä kalisevat elefantinluiset renkaat ilmoittavat hänen lähestymisensä. Innosta hehkuvalla mielellä kiiruhtaa hän tappeluun. Sotaisan kuntonsa kautta ovat Ugogolaiset saaneet sellaisen maineen ja arvon, että heikot kansakunnat mielellään antautuvat heidän suojeluksensa alaisiksi ja moni pahantekijä, jonka on täytynyt paeta kostoa, on etsinyt turvaa heidän kylissänsä. Näissä ovat talot aina rakennetut nelikulmaisesti siten, että keskellä on piha, jota ympäröi rakennus joka puolelta. Katto on aina tasainen ja katolle tavallisesti levitetään kuivamaan viljaa, herneitä, tupakkaa j.m.s. Takaseinässä on pieniä aukkoja, joista vartija katsoo, tulisiko joku vihollinen kylää ahdistamaan, ja tarpeen tullessa ammutaan aukosta. Seinät ovat heikot. Ne rakennetaan pystyyn asetetuista seipäistä, joiden väliin on sotkettu savea, ja jonkun matkan päähän asetetut paksummat paalut tukevat seinää ja kannattavat orsia, joiden päälle katto on rakennettu. Seinän lävitse voi helposti ampua kiväärillä, joten se siis europalaisia sota-aseita vastaan ei anna suojaa. Toisin paikoin ovat kuitenkin asumukset rakennetut niin paksuista hirsistä, etteivät ne helposti ole hajoitettavat.
Asukasten tapoja ja yhteiskunnallisia sääntöjä kuvaa seuraava keskustelu Stanleyn ja erään ugogolaisen välillä.
"Kuinka ugogolaiset tekevät avioliittoja?"
"He ostavat vaimoja".
"Paljoko vaimo maksaa?"
"Hyvin köyhä mies ostaa itselleen vaimon hänen isältään ja maksaa siitä pari vuohta".
"Paljokos ruhtinas maksaa?"