"Onko se totta, wallahi (jumal' auta)?"
"Se on ihan totta".
"Heh-heh! ne on uutisia".
"Missäs nyt on se Haiji Abdallah, joka täältäkin matkusteli ja entäs
Spiki?"
"Mikä Haiji Abdallah? Ah, me nimitämme häntä Burtoniksi. [Burton ja Speke ovat tunnettuja Afrikan tutkijoita.] No hänestä on tullut suuri mies, — balyuz (kauppakonsuli) El Scham'issa".
"Heh, heh, vai balyuz, El Schamissa. Eikö se ole liki Betlem el
Kudista?"
"On, noin neljänkymmenen päivänmatkan päässä sieltä. Speke on kuollut.
Hän ampui itsensä tapaturmassa".
"Oh, oh, wallahi! nepä olivat ikäviä uutisia. Spiki kuollut!
Masch-Allah! Hän oli kelpo mies — kelpo mies! vai kuollut!"
Tunnin matkan päässä Kvikurusta on Kvihara niminen kylä, johon Stanleyn tavarankuljettajat olivat eri joukoissa tulleet ennen häntä itseään, ja kun hän nyt Sayd ben Salimin seurassa tuli sinne, niin olivat kantajat kokoontuneet majataloksi määrätyn rakennuksen eteen ja kertoivat toisillensa tarkoin, mitä kaikkea heille oli matkalla tapahtunut. Kun Stanley saapui paikalle, kiiruhtivat kaikki häntä tervehtimään isäntänänsä, muutamat ampuivat laukauksia ilmaan ja toiset osoittivat mikä milläkin hurjalla tavalla iloansa.
"Astukaa sisään, herra, tässä on teidän majatalonne; tässä teidän väkenne saa asua; tässä saatte vastaanottaa arapilaisten päällikköjä; tässä on keittohuone; tässä tavara-aitta; tässä vankihuone niskoittelevia varten, tässä huoneet valkoisia seuralaisianne varten, tässä ovat huoneenne, makuuhuone, asehuone, kylpyhuone, j.n.e.". Näin jutteli sheikki näytellen rakennuksen eri osia. Sinne kannettiin nyt kaikki tavarat ja pantiin huolellisesti talteen, jonka jälkeen kantajoille maksettiin palkat ja he saivat erityisiä palkinnoita ansion mukaan, että he voisivat kotonansa kehua, miten suuressa määrässä valkoinen mies oli heitä kohdellut paremmin kuin arapilaiset.