»Kyllähän minä sen olen lukenut», virkkoi tämä jonkun ajan mietittyään.
»Hyvä on! Kun herrat noudattavat kaikkia niitä asetuksia, jotka siinä teille on säädetty, niin minulla ei ole muuta lisättävää. Hyvästi!»
Ylioppilaat saivat mennä, ja Bökman pyrskähti eteisessä nauramaan sanoen tovereillensa: »Olipa tämäkin tervehdyskäyntiä!»
Vapaaherra Kasimir von Kothen oli virkavaltaisuudellaan ja epämiellyttävällä sotilasjärjestelmällään tehnyt itsensä niin vastenmieliseksi, että kun ylioppilaita komennettiin hänen luoksensa tuollaisille pakollisille tervehdyskäynneille, niin häntä ei uhallakaan tahdottu tuntea eikä kadulla nostettu hänelle lakkia.
Eräänä päivänä v. Kothen kohtasi kadulla taas ylioppilaan, joka ei tervehtinyt, ja hän seisautti ylioppilaan kysyen:
»Miksi ette minua tervehdi?»
»Minä tervehdin ainoastaan tuttaviani. Teitä minä en tunne», vastasi ylioppilas.
»Ettekö tosiaan tunne minua!» kysyi v. Kothen tiukasti katsoen häntä silmiin.
Ylioppilas muutti kasvonsa iloisiksi, levitti kätensä ikäänkuin syleilyä varten ja huudahti: »Eihän vain liene setä Stroganoff tullut Pietarista täällä Helsingissä käymään?»
Par. v. Kothen väisti hänen ivallista syleilyänsä ja sanoi: