»Minä olen yliopiston kansleri.»
»Anteeksi, kaikin mokomin, minä en vähääkään aavistanut, että Teidän Keisarillinen Korkeutenne oli Helsingissä!»
(Yliopiston kansleri oli näet Hänen Keisarillinen Korkeutensa Perintöruhtinas, mutta parooni v. K. oli v. t. sijaiskansleri).
»En minä ole mikään keisarillinen korkeus. Minä olen parooni von Kothen.»
»Vai se te olettekin», vastasi ylioppilas, käänsi selkänsä ja meni tiehensä.
Tämän herran pokkuroimisesta olimme me, 1873:n vuoden ylioppilaat, päässeet jo vapaiksi, sillä hän oli saanut virkalomaa hoitaaksensa terveyttään ulkomailla ja sen jälkeen hänelle lähetettiin virkaerokin.
Ennen vuotta 1873 oli hämäläisen osakunnan inspehtorina ollut jumaluusopin professori Antero Vilhelm Ingman ja kuraattorina maisteri Antti Törneroos, joka runoilijana käytti nimeä Tuokko. Näiden herrojen aikana oli elämä osakunnassa ollut hyvin yksitoikkoista ja vähän hyödyttävää. Silloin sanottiin tapahtuneen sen »hämäläisten kaappijutun», jolla myöhempinä vuosina hämäläisiä kiusoiteltiin.
Menemättä takuuseen siitä, onko juttu aivan oikein minulle kerrottu, esitän sen kuitenkin tässä semmoisena kuin olen kuullut.
Hämäläinen osakunta istuu »orkuksessa» s. o. vanhan ylioppilastalon maakerroksessa, Heikinkadun puoleisessa päässä, viikkokokouksessa. Ei ollut sattunut mitään merkittävämpiä tapahtumia, jotka olisivat antaneet aihetta toimenpiteisiin. Viikon kuluessa oli osakunnalle saapunut joitakuita kirjallisia tiedonantoja, ja kuraattori katselee papereita, mihin hän ne panisi talteen. Hetkisen kestää vaitiolo.
Viimein joku on arvannut kuraattorin ajatukset ja lausuu: