Kenraalikuvernööriä harmitti yleisön liiallinen huomio. Hän kutsui luoksensa teatterin vahtimestarin ja käski tämän ajaa Kilu-Kallen ulos teatterista. Vahtimestari ei tohtinut olla tottelematta niin ylhäisen herran käskyä. Ja vaikka Kilu-Kallella oli pääsylippu ostettuna sille paikalle, missä hän istui, eikä hän ollut tehnyt sen pahempaa kuin katsellut ympärillensä, niin seuraavalla väliajalla vahtimestari kehoitti häntä poistumaan teatterista. Ja korkealle esivallalle kuuliainen Kilu-Kalle tietysti totteli. Hän nousee seisoalle ja juhlallisella liikkeellä lykkää kokoon pitkän kiikarin. Ennen kaikkea hän samalla ottaa huomioon eksellensit ja heille kuuluvan kunnian, ennenkuin poistuu.
»Das geehrte Publikum» oli Kilu-Kallen näytäntöön sangen tyytyväinen.
Kilu-Kallen juhlallinen esiintyminen ruotsalaisessa teatterissa teki tarkoitetun vaikutuksen. Kenraalikuvernööri Adlerberg piti huolta siitä, että neiti Tengmark joutui naimisiin ja erosi Helsingin ruotsalaisesta teatterista sekä muutti asumaan Tukholmaan.
Kilu-Kallea käytettiin monessa muussakin tilaisuudessa avustajana yhtä hyvällä menestyksellä. Kun hänen elämänsä päivät päättyivät, oli häntä haudan lepoon seuraamassa tavattoman suuri saattojoukko. Hän oli saanut monta ystävää.
Muutamia vuosia jälkeenpäin yritti eräs typerä ilveilijä anastaa hänen nimensä, mutta oikeaa Kilu-Kallea hänestä ei tullut.
Viitteet
[1] Punavuoren seutu oli siihen aikaan asumaton lian ja roskan kaatopaikka.