"Oh, dogeistako puhut? Sittenpä panenkin sen kuulumaan toisella tavalla, niinkuin pappi kohta tulee sen sanomaan, sillä luulen, että hän odottaa jo alakerrassa, ja Omobono on opettamassa hänelle hänen läksyään."
"Kuinka panette sen kuulumaan?"
"Bianca Giustiniani, tahdotko ottaa tämän miehen aviopuolisoksesi?"
Zoën hämmästys oli suuri, ja hetkeen hän ei saanut sanaa suustaan.
"Tahdotko ottaa tämän miehen?" kysyi Zeno uudelleen, mutta lämpimämmin nyt ja likempänä Zoën huulia, vaikk'ei hän niitä nähnyt; sillä hän luuli näkevänsä Zoën sielun hänen uljaissa ruskeissa silmissään, ja mitä vastaukseen tulee, niin sen hän tiesi.
<tb>
Jäljelläoleva osa Zenon elämäkerrasta, paljon sellaisen ohessa, mitä sadunkertoja on tässä tarinoinut, on luettavissa hyvin huonolla latinalla, hänen pojanpoikansa, Bellunon kunnon piispan Jacopon kirjoittamana: kuinka hän purjehti Dardanellien läpi ja pani täytäntöön keisari Johanneksen lahjoituksen ottaen Tenedoksen tasavallan haltuun; kuinka genualaiset koettivat kovasti ottaa sitä pois häneltä; ja kuinka hän taisteli kuin sankari ainakin, kourallisella miehiä suurta sotajoukkoa vastaan, ja ajoi heidät pois ja pelasti saaren; ja myöskin kuinka hän sai elää pelastaakseen heiltä itse Venetsiankin silloinkuin kaikki näytti olevan hukassa, ja mursi heidän valtansa ainiaaksi sen jälkeen; ja kuinka hän teki monta muuta suurta ja kunniakasta tekoa, kaikki sen jälkeen kuin hän oli ottanut Bianca Giustinianin vaimokseen.