Heidän uskonsa persoonalliseen jumalaan sekaantui heidän uskoonsa luontoon, joka, erään nykyaikaisen skeptikon kielellä puhuen, "toimii peloittavan samankaltaisesti: tylynä kuin kohtalo, itsevaltiaana kuin tyranni, armottomana kuin kuolema; liian summattomana ylistettäväksi, vääjäämättömänä lepytettäväksi, sillä ei ole korvaa rukoukselle, ei sydäntä hädälle, ei käsivartta auttamaan". Kuinka erilainen onkaan kristityn toivon suloinen ja leppeä varmuus, hänelle kun Kristus on tuonut elämän ja kuolemattomuuden valon! Sillä "onni" ei ole ainoastaan "harkinnan tytär", kuten sitä kutsuu vanha kreikkalainen lyyrillinen runoilija, vaan myöskin rakkauden tytär. Kuinka erilaatuinen onkaan Davidin rukous, hänen pahimman tuskansa ja häpeänsäkin hetkellä: "Hyvä henkesi johtakoon minua tasaista maata." Johdatus ja rakastavan käden johdatus oli — niinkuin hän tänä synkkänäkin aikana havaitsi — hänen elämänsä varsinainen laki; ja kärsimyksen puhdistamana hänen sielussansa asui vain yksi toivomus — se toivomus, että häntä ohjattaisiin, ei menestykseen, ei kadotetun kunnian jälleensaavuttamiseen, ei edes menetetyn viattomuuden takaisin voittamiseen, vaan ainoastaan — jos kohta koviakin polkuja — vanhurskauden maahan. Ja koska hän tiesi, että Jumala johtaisi hänet sinne, ei hänellä ollut mitään toivomusta, ei mitään huolta sitä paitsi.
Päätämme tämän luvun kääntämällä moniaita Epiktetoksen katkelmia, joita toiset kirjailijat ovat tallettaneet meille. Näiden katkelmain viisaus ja kauneus varmaankin kiinnittää lukijan mieltä, sillä Epiktetos oli niitä harvoja, "joiden ajatusten tomussakin piili kultaa".
"Maailman hyörinään kietoutunut elämä on kuin talvinen virta, sillä se on väkevä ja täynnä muraa ja vaikeakulkuinen ja tyrannillinen ja kuohahtava ja äkkiloppuinen."
"Sielu, joka viipyy hyveen vaiheilla, on kuin ikuinen kevät, sillä se on puhdas ja kirkas ja virvoittava ja puoleensavetävä ja avulias ja rikas ja viaton eikä mieti kenellekään vahinkoa."
"Jos tahdot tulla hyväksi, niin usko ensin olevasi paha." Vertaa Matt. IX, 12: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat". Joh. IX, 41: "Nyt te sanotte: Me näemme; sentähden syntinne jää olemaan". 1 Joh. I, 8: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."
"Alhaista on ihmisen, joka juomansa maustaa mehiläisten antimilla, paheella kitkeröittää sielunsa, joka on Jumalan lahja."
"Ei mikään ole halpamaisempaa kuin huvitusten halu, rahanhimo ja julkeus: ei mikään jalompaa kuin ylevämielisyys ja säveys ja ihmisrakkaus ja hyvät työt."
"Viiniköynnöksessä on kolme terttua: ensimmäinen mielihyvän, toinen humalan, kolmas röyhkeyden."
"Hän on juomari, joka juo enemmän kuin kolme lasia; ellei hän olekaan humalassa, niin hän on kuitenkin mennyt yli kohtuuden."
Runoilija George Herbert on asettanut saman rajan: