"Sittenpä minä panen sinut kahleisiin.
"Hyvä herra, mistä puhuttekaan? Panna minut kahleisiin. Ei, ei, saatatte kahlehtia raajani, mutta ei edes Zeus itse pysty vallitsemaan minun tahtoani.
"Minäpä heitän sinut vankilaan.
"Pienen ruumis-riepuni; niin, epäilemättä.
"Minä lyön pääsi poikki.
"Enkö ole teille sanonut, että pääni on ainoa, jota ei voi lyödä poikki?
"Senkaltaisia asioita filosoofien pitäisi ajatella ja joka päivä niistä kirjoittaa ja niissä harjoittaa itseään."
Monessa muussa kohdassa Epiktetos osoittaa, että ihmisen vapaa tahto on hänen jaloin etuoikeutensa ja että meidän ei pidä "myydä sitä rihkamasta", eli kuten raamattu vielä jyrkemmin ilmaisee, "myydä itseämme tyhjästä". Hän kertoo esim., kuinka keisari Vespasianus täydellisesti erehtyi koettaessaan saada Helvidius Priscusta jäämään pois senaatista. "Koska minä olen senaattori", sanoi Helvidius, "niin minun täytyy mennä." "Ole sitten edes vaiti siellä." "Älä tee minulle kysymyksiä, niin minä olen vaiti." "Mutta minun täytyy kysyä mielipidettäsi." "Ja minun täytyy sanoa, mikä on oikein." "Mutta minä annan tappaa sinut." "Enkö koskaan ole sanonut, että olen kuolematon? Tee sinä tehtäväsi, minä teen omani. Sinun asiasi on tappaa minut, minun kuolla vapisematta; sinun tehtäväsi on ajaa minut maanpakoon, minun lähteä sinne valittamatta."
Näemme näistä huomattavista otteista, että viisain pakanoista oli, Jumalan armosta, tullut siihen käsitykseen, että elämä oli jumalallisen kaitselmuksen alainen. Vaan kuinka hämärä kuitenkin olikaan heidän aavistuksensa tästä totuudesta, kuinka epävarma heidän otteensa, verrattuna siihen, minkä halvinkin kristitty voi saavuttaa! Eivät he koskaan ratkaisevalla tavalla käyneet käsiksi kuolemattomuusoppiin. Eivät he koskaan päässeet irti kummittelevasta pelosta, että kukaties he sittenkään eivät olisi mitään muuta sen parempaa kuin mitättömiä laiminlyötyjä atoomeja, joita näkymätön, persoonaton, salaperäinen voima nakkelee maailmanpyörteessä sinne ja tänne ja joitten tämän jälkeen on määrä "tulla suljetuiksi rautavuorten keskelle" tai
"tuulten tuivertamina, väkipuuskain viskomina lentää halki maailman, avaruudessa vaappuvan."