"Käytännölliseksi osviitaksi", sanoo Epiktetos, "määrää itsellesi joku ihanne ja menettele sitten sen mukaan. Ole enimmiten vaiti tahi, jos puhut, niin älä haasta arkisista ja mitättömistä asioista, kuten koirista, hevosista, kilpa-ajoista tai nyrkkitaisteluista. Vältä mieletöntä ja yletöntä naurua, alhaisia huvituksia, epäsiveyttä, komeilua, näytäntöjä, luentotilaisuuksia ja kaikkia itseviisaita huomautuksia. Ota esikuvaksesi suuret ja hyvät miehet. Älä anna pelkän ulkonäön sokaista itseäsi. Tee mikä on oikein kokonaan katsomatta siihen, mitä ihmiset mahtavat sanoa tai ajatella. Muista että ruumiisi on vallan vähäpätöinen seikka ja tarvitsee perin vähän; aivan samoin kuin jalka tarvitsee kengän eikä mitään huikaisevaa kultasaumaista, purppuraista tai kivihelmikoristeista. Kehnouden merkki on kuluttaa kaikki aikansa ruumiinsa asioitten huolehtimiseen tai ruumiillisiin harjoituksiin. Älä ole kärkäs arvostelemaan toisia äläkä pane pahaksesi heidän arvosteluaan sinusta. Jokaisessa asiassa", sanoo hän, ja tämä on hänen kuvaavimpia lausuntojaan, "on kaksi kantaa: toinen, joka on siedettävä, toinen, joka ei ole. Esim. jos veljesi tekee sinulle väärin, älä ota asiaa siltä kannalta, että hän tekee väärin, sillä tämä on hänen kantansa, sietämätön, vaan mieluummin siltä kannalta, että hän on veljesi, kasvinkumppalisi; silloin omaksut asiasta sen näkökohdan, miltä se on siedettävä."

Kaikki nämä ohjeet sopivat yleiseen käytettäviksi, mutta Epiktetos lisää näihin toisia, jotka koskevat filosoofin oikeata käyttäytymistä, se on henkilön, jonka omaksuma ihanne on korkeampi kuin suuren joukon. Ennen kaikkea hän velvoittaa häntä välttämään tuomitsemista ja kerskailua. "Ravitse itseäsi omilla periaatteillasi, vaan älä levittele niitä esille näyttääksesi, paljonko olet nauttinut. Harjoita itsesikieltämistä, mutta älä sillä rehentele. Ole itsenäinen ja kohtuullinen; älä katso toisten mielipiteeseen tahi arvosteluun, mutta ole varuillasi itsesi, ikäänkuin vaarallisimman vihollisesi, suhteen. Älä pöyhkeile filosoofisilla tiedoillasi, jotka ovat itsessään arvottomia, vaan ylpeile vakavan jalosta toiminnastasi. Älä koskaan hellitä pyrkimyksissäsi, vaan kurkota kohti täydellisyyttä. Olkoon rikkomattomana lakinasi se, mikä näyttää parhaalta ja oikealta; ja jos sinulle tapahtuu jotakin vaivalloista tai mieluista, kunniakasta tai kunniatonta, muista, että nyt on taistelu, nyt jo on Olympian kilpaleikki eikä sitä enää sovi siirtää tuonnemmaksi, ja että yhdestä päivästä ja yhdestä seikasta riippuu edistymisesi elämä ja kuolema. Sillä tavalla Sokrates kohosi korkealle, että hän kaikissa kohtaloissaan seurasi järkeä. Sinäkin siis, vaikka et suinkaan vielä ole Sokrates, olet velvollinen elämään niinkuin se, joka tahtoo olla Sokrates." Nämät ovat jaloja sanoja, mutta sille, joka niitä lukee, ei tarvitse muistuttaa noita pyhiä ja paljon syvällisempiä sanoja: "Olkaa täydelliset, niinkuin teidän Isänne, joka on taivaassa, on täydellinen." "Katso nyt on sovelias aika; katso nyt on autuuden päivä."

Tähän lyhyeen piirrelmään olemme sisällyttäneet kaikki Ojennusnuoran tärkeimmät ajatukset. Se päättyy näihin sanoihin: "Joka tilaisuudessa tulee olla mielessä nämä ohjeet:

"Mua johda, jumaluus ja sallimus, kuin vain te määrännettekin: halusta seuraan — jos en tahdokaan, mun pahan, kurjan seurattava on!" (Kleanthes.)

"Säveesti kohtaloon ken alistuu, hän viisas on ja tuntee taivaan lait". (Euripides.)

Ja kolmanneksi:

"Oi, Krito, jos jumalat hyväksi näkevät, tapahtukoon niin. Anytos ja Melitos, syyttäjäni, saattavat minut tosin tappaa, mutta eivät voi minua vahingoittaa." (Sokrates.)

Tähän viimeksi esitettyyn, Platon Apologian lopussa mainittuun elämän käsitykseen Epiktetos palaa toisaalla: "Mihin apulähteisiin meidän on", kysyy hän, "turvautuminen suuren vaaran hetkellä? Mihinpä muuhun kuin siihen, että johdamme muistoomme, mikä on tai mikä ei ole meidän vallassamme, siihen, mikä meille on ja mikä meille ei ole mahdollista? Minun täytyy kuolla. Olkoon niin; mutta täytyykö minun kuolla huokaillen? Minut heitetään kahleisiin; mutta pakkoko minun on sitä vaikerrella? Minut karkoitetaan maanpakoon; hyvä, kuka estää minua lähtemästä sinne naurussa suin ja iloisin ja levollisin mielin?

"Kavalla salaisuus.

"Sitäpä en tahdo, sillä se on omassa vallassani.