[7] Kirjallisen säädyn ja nimenomaan opettajien kurjuudesta katso Juvenalis, Satiræ VII.
[8] Epistolæ CVIII.
[9] Kiitävi kiirehtäin elo onnekas kuoleman maassa, Taustassa tauti kun tungeksii ja vuosien vaiva.
[10] "Juvénal, élevé dans les eris de l'école
Poussa jusqu' à l'excés sa mordante hyperbole." — Boileau.
(Koulukunnan räikeitten iskusanain muovailemana Juvenalis äärimmäisyyteen asti kehitti purevan liioittelunsa.)
[11] "To the sound
Of fifes and drums they danced, or in the shade
Sung Caesar, great and terible in war,
Immortal Caesar: 'Lo, a god, a god!
He cleaves the yielding skies!' Caesar meanwhile
Gathers the ocean pebbles, or the gnat
Enraged pursues; or at his lonely meal
Starves a wide province; tastes, dislikes, and flings
To dögs and sycophants. 'A god, a god!'
The flowery shades and shrines obscene return."
Pillien ja rumpujen säestyksellä he tanssivat tai yöllä lauloi Caesar, suuri ja sodassa peloittava, kuolematon Caesar! 'Kas, jumala, jumala! Hän halkaisee väistyvät pilvet!' Vaan Caesarpa meren rannalla kiviä poimii tai raivoissaan ajaa takaa hyttysiä; syö yksin, kun samalla avara provinssi nääntyy nälkään; hän maistelee, hylkää, nakkaa koirille ja norkkailijoille. 'Jumala! Kukkaiset varjot ja saastaiset alttarit palaavat.
Dyer, Ruins of Rome.
[12] Tämän miehen pöyhkeys oli niin suuri, ettei hän koskaan alentunut puhumaan sanaakaan omien orjiensa läsnäollessa, vaan ilmaisi toivomuksensa merkeillä. — Tacitus.
[13] Se oli yleinen tapa vanhalla ajalla. (Vrt. 2. Moos. k. XXI, 6; 5. Moos. k. XV, 17; Plutarkhos, Cicero, 26; ja Juvenalis, Satiræ I, 104.)