Kahdeksantoista vuosisataa sitten Sana kylvi jumalallisen siemenen, ja pyhä Henki hedelmöitti sen. Oli ihmisiä, jotka näkivät sen kukoistavan, he maistoivat sen hedelmiä, elämän puun hedelmiä, joka oli jälleen istutettu heidän halpaan asuntoonsa.
Minä sanon teille, heidän keskellään oli suuri ilo, kun he näkivät valon ilmestyvän ja tunsivat itsensä taivahisen tulen kokonaan läpitunkemiksi.
Nyt on maa jälleen muuttunut pimeäksi ja kylmäksi.
Meidän isämme näkivät auringon menevän mailleen. Kun se laski taivaanrannan alle, niin koko ihmissuku vavahti. Sitten tapahtui tuossa yössä jotakin, en tiedä mitä, jolla ei ole nimeä. Yön lapset, Lännen taivas on pimeä, mutta Idän ilmanranta alkaa valjeta.
II
Kuunnelkaa, ja sanokaa minulle, mistä tulee tuo sekava, epämääräinen, outo ääni, joka kuuluu joka taholta.
Painakaa kätenne maata vastaan, ja sanokaa minulle, miksi se vavahti.
Jokin, jota emme tunne, liikkuu maailmassa: siellä tehdään Jumalan työtä.
Eikö jokainen ole odottamassa? Onko ainoatakaan sydäntä, joka ei sykähtele?
Ihmisen poika, nouse kukkuloille ja ilmoita, mitä näet.