Isäntäpaimen: Niin, mene ja tiedä. Mutta kyllä se asia selviää, kun ensin lääkäri saa pojan siksi tajulleen, että pystyy puhumaan.
Kärripoika: (Syöksyy ovesta vasemmalla.) Tohtori oli kotona ja lupasi tulla heti!
Krouvari: (Nousee.) Hyvänen aika, ovatkohan kirjoitusvehkeetkään edes kunnossa!… Kaada vaan lisää olutta tuoppiin, veliseni… Poika, riennä heti antamaan hevoselle vettä, ettei luontokappaleen tarvitse janoisena auringonpaisteessa seista.
Kärripoika: Heti paikalla!
(Menee vasemmalle.)
Krouvari: (Menee perälle, kalvaa esille kynän ja mustetolpon ja asettaa ne pöydälle vasemmalla.) Ennättivätkö kaupungin herrat jo silmätä nautoja siellä karjamajalla?
Isäntäpaimen: Kyllähän ne niitä jo osin tarkastivat. Lupasivat odottaa, kunnes minä palaan ja sitten vasta tehdä lopullisen päätöksen. Panin kokkipojan keittämään vieraille soppaa ja vankkaa kahvia, jotta heidän on hyvä olla odottaessaan. Hauskoja herroja tuntuivat muuten olevan, varsinkin se pieni kuvamaalari, joka hosui ja hääräsi kuin villitty, piirsipä kirjaansa meidän suuren lantatunkionkin. Meidän herra taas oli pöhnässä niinkuin aina, kun hän käy karjaansa katsomassa. Täällä krouvissa kai taas täytti päänsä?
Krouvari: Täällä istuivat ja ryyppäsivät yön umpeen.
Isäntäpaimen: Ehkä ei ollut herroille oikein mieleen äkillinen lähiöni, mutta minä sanoin heille, että onhan ihmishenki sentään kalliimpi kuin muutamat mullikat, ja läksin matkaan.
Krouvari: Se oli oikein, veliseni.