Krouvari: Täällä sisähuoneessa, jos saan pyytää.
Lääkäri: Hyvä. (Menee oikealle ovelle, jonka avaa.) Ei, jääkää te tänne, koska siellä näkyy olevan hoitaja.
(Poistuu oikealle.)
Krouvari: Kunpa tyttö nyt vaan osaisi olla kyllin avulias ja huomaavainen.
Isäntäpaimen: Minä taidan tässä olla liikaa; mutta en tahtoisi lähteä, ennenkuin olen saanut kuulla kuinka pojan laita oikein on.
Kärripoika: (Tulee kolisten vasemmalta.)
Krouvari: Pst! Hiljaa, poika! Tohtori on talossa.
Isäntäpaimen: Olisipa oikein hyvä, jos poika siitä virkoaisi, ja eiköpähän toivukin, kun näin pian kerkesi lääkärin apua saamaan. Sitäpaitsi on hän roteva ruumiiltaan ja lisäksi lujaluontoinen, kyllä sellainen mies koviakin kolauksia jaksaa kestää… Sanoit, että paimen kävi tänään täällä. Etkö silloin huomannut hänessä mitään erityistä?
Krouvari: En muuta kuin että hänen lähtönsä täältä tapahtui tavallista äkimmin, ei edes hyvästiä sanonut poika lähtiessään… Rózsallekaan, vaikka muuten kyllä oli hänelle ystävällinen… korean hiuskammankin toi hänelle lahjaksi.
Isäntäpaimen: Vai niin, kyllä asiassa sitten on jotakin salaperäistä, koska hän niin läksi.