Krouvari: Enkö minä sitä sanonut!
Rózsa: Minä tiedän, kuka sen työn teki, tiedänpä senkin, mitä ainetta se oli.
Lääkäri: Tyttö! Älä puhu pahaa. Se on raskas syytös. Se täytyy myöskin näyttää toteen.
Rózsa: Täällä on todistus. (Menee kaapille oikealla, ottaa sieltä juurenpuolikkaan ja ojentaa sen lääkärille.) Kas tässä, herra tohtori.
Krouvari: Mitä minä näen!
Lääkäri: Ai, ai; tämä on Atropa mandragooraa, kuolettavaa kasvimyrkkyä.
Krouvari: Herra armahtakoon!… Rózsa, ethän sinä vaan' itse ole…?
Rózsa: (Nostaa molemmat kädet kasvoilleen.) Minä en tietänyt, että se oli myrkkyä.
Lääkäri: Mitä sillä tarkoitat?
Rózsa: Hän oli niin armoton minua kohtaan ja mustalaisakka uskotteli minulle, että hän tulee myöntyväisemmäksi, kun annan hänelle viiniä, johon on liuotettu velhojuurta.