Ensimmäinen luku.
Tuskin oli avara vierassuoja tyhjentynyt — ainoastaan Khelkhalia oli hallitsija pidättänyt jäämään —, kun ovi temmattiin auki ja mies syöksi suoraa päätä sisään.
"Ellak!" huudahti hänelle isä vihaisena. "Miten uskallat? Enkö ole karkoittanut sinua silmäini edestä? Olenko muka kutsunut sinua?"
"Et, herra. Mutta…"
"Mitä sinä täältä haet? Tahi — ketä haet?"
"Isää."
"Tarkoitat: herraa."
"Olkoon niin! Suurta hallitsijaa, oikeamielistä tuomaria!"
"Kas niin! Tiesinhän minä, mikä sinut ajoi tänne!-Oikeamielistä tuomaria? Hyvä! Sen nimen — minä ansaitsen sen — tahdon pitää kunniassa, peloittavassa kunniassa. Älä siis vaivaannu puhumaan kavaltajain puolesta."
"Onko heidät jo todistettu syyllisiksi? Kuulin vain hunneilta epäselvää, suutuspäissä lausuttuja huhuja. Onko heidän rikoksensa todistettu?"