"Minä luulin sinun olevan Ravennassa, Romulus", virkkoi Maximinus.
"Ja minä sinun, Primutus, Virunumissasi", lausui Priscus. "Mitä on
Noricumin prefektillä täällä tekemistä?"
"Ja minä arvelin teidän molempain olevan Byzantionissa", vastasi
Comes Romulus, joka näytti Maximinusta vähän nuoremmalta.
"Ja nyt tapaamme toisemme täällä", huokasi Noricumin prefekti, miehekäs soturihahmo, "hunnien arolla."
"Iloista muuten on nähdä vanhoja ystäviä taas…" valitti Maximinus.
"Ja roomalaisia senaattoreja!" arveli Romulus.
"Mutta meidän tapaamisemme…" keskeytti Priscus.
"Ei ole mikään ilo!" lopetti prefekti.
"Se on tuskaa!"
"Sillä me tapaamme toisemme, arvaan minä, samoilla asioilla…"