"Mutta nopeaa ja oikeamielistä", päätti Ediko. "Sen saat vielä nähdä, poika."
"Mutta — elleivät ole rosvoja, mitä väkeä nuo ovat?"
"Ilta näyttää."
Ja se näytti.
Sillä tuskin Ediko joukkoineen oli kerjennyt kaalamon viereiselle niitylle, josta hevoset paitsi vettä saivat runsaasti tuoretta rehua, kun sillävälin selvään näkyviin tulleesta joukosta, joka lännestä käsin nähtävästi pyrki pohjoiselle tielle, nopeimmat ratsumiehet jo saapuivat paikalle.
Ensin taaskin kerkeitä hunneja ratsain, sitten ylhäisiä roomalaisia, ja samoin heitä seurasi, vaikka vähemmän, raskaasti kuormattuja vaunuja.
Maximinus ja Priscus ratsastivat hiljakseen tulokkaita vastaan.
"Comes Romulus!" huudahti Maximinus hypäten satulasta maahan.
"Ystävä Primutus!" ihmetteli Priscus hänen esimerkkiään seuraten.
Nyt laskeutuivat molemmat puhutellutkin — upeassa roomalaisessa puvussa — hevosenselästä ja nuo neljä miestä pudistivat toistensa käsiä.