"Ediko, Ediko!" kuului taas kuiskaava ääni tuolista. "Kirottu lonkkasärky, joka ei anna minun istua satulassa, vaan pakottaa tähän laatikkoon. Minun täytyy saada toki puhella sinun kanssasi — vieläpä paljonkin — vain yksi sana."
"Ole vait, höpäkkö", vastasi toinen pysähtymättä. "Molemmat ovat jo muutenkin epäluuloa täynnä. Tahdotko saattaa meidät turmioon? Ja päälle päätteeksi — ennen tekoa?"
Kolmas luku.
Vähitellen alkoi pitkä kesäpäivä hämärtää eikä vielä ollut saavuttu yöleiriksi valittuun paikkaan, Theissin pienen sivujoen Driccan poikki vievälle kaalamolle, kun vähän väliä muutamat niistä ratsastajista, jotka usein laajassa kaaressa parveilivat kulkueen läntisen siiven ympärillä, nopeina kuin nuoli karauttivat esiin tuomaan Edikolle lyhyitä tiedonantoja. Samalla he vilkkaasti osoittivat pitkillä keihäillään tai kaikkein kovimmasta puhvelinnahasta tehdyllä lyhytvartisella, monihaaraisella murhaavalla ruoskallaan — joka jousen tai nuolen ohella oli hunnien varsinainen pääase — laskevaa aurinkoa kohti, joka kiekko, aron usvan epäkauniin leveäksi litistämä, vääristetty kuin kuperassa peilissä, katosi keltaisenharmaiden pilvien taa, verenpunaisena, säteettömänä, loistottomana.
Levollisena katsoi Ediko hänen käskyjään vieväin ratsumiesten jälkeen.
Hyvin nuorekas roomalainen ajoi hevosensa lähemmäksi. "Ediko, herra", — aloitti hän arasti, — "isäni Vigilius lähettää minut: hän on huolissaan — noiden ilmoitusten johdosta. Eräs vaunuja vartioivista gooteista sanoi, että tuolta lännestä päin voi iltataivaan korkeammalla kulkevista pilvistä selvästi alempaa erottaa paksuja pölypilviä. Sanoo niiden olevan ratsastajajoukkueen ilmaan nostamia. Isä pelkää… — ei suinkaan rosvoja ole liikkeellä?"
"Attilan valtakunnassa? Ei ole, poika. Rauhoita sitä urhoa! Etkö ole, heti teidän rajanne tälle puolen päästyämme, siellä täällä tien varrella — eikä niinkään harvoin! — huomannut puihin naulittuja luurankoja tahi vielä mätäneviä ruumiita?"
Nuorukainen nyökäytti päätään kauhistuneena: "Olen! Herranne rakastaa sotajoukkojensa teiden koristamista hirvittävään muotoon. Kokonaisia korppiparvia säikäyttää ohiratsastava niistä lentoon. Tuolla, tuon tienmutkan takana, riippui kolme yhdessä. Roomalaisia, kasvoista ja puvusta päättäen."
"Aivan niin! Kaksi rosvoa ja yksi roomalainen vakooja. Minun herrani tietää rikastuttaa ne ansion ja opettaa toiveiden mukaan! Jo teon hetkellä otettiin heidät kiinni, pantiin syytteeseen, todistettiin syyllisiksi, tuomittiin ja teloitettiin."
"Oikeudenkäyttönne on veristä", virkkoi nuorukainen.