* * * * *

Ja sen siunaus kesti puolisoitten koko elämän ajan.

Ei mikään onnettomuus saapunut heidän kynnyksensä yli, niin kauan kun he täällä asuivat.

Felix Fulvius Liutharin jälkeen kukoisti vielä monta poikaa ja tytärtä heidän ympärillään.

Vaikka kulkutauditkin raivosivat Juvavumissa, ei milloinkaan mikään kipu kohdannut näitä vanhempia eikä heidän lapsiaan.

Ivarus-virta paisui usein yli reunojensa, tuoden turmiota ihmisille ja eläimille, hukuttaen taloja ja toukoja, mutta tämän kynnyksen edessä Merkurius-kukkulalla se joka kerta pysähtyi.

Vuoren vieremä hävitteli usein naapuripuutarhoja, suuri kallionlohkare poukahti usein tälle ihmeelliselle kynnyslevylle asti, mutta särkyikin, vahinkoa tekemättä sitä vasten, tuhanneksi kappaleeksi.

Fulvius tuli Juvavumin herttuaallisten tilusten hoitajaksi ja oli uskollisuutensa tähden herttua Garibrandin paraimmassa suosiossa.

Eräänä kesäkuun iltana, jolloin Fulvius ja Felicitas jo olivat vanhoja ja harmaapäisiä, ainakin kahdeksankymmen-vuotiaita, mutta vielä terveitä ja raittiita, istuivat he käsitysten puutarhassaan. He istuivat pienellä rahilla sisäänkäytävän ääressä ja heidän jalkansa lepäsivät kynnyslevyllä, jossa kirjoitus oli.

He ajattelivat menneitä aikoja.