Satakieli viserteli vienosti lähellä olevassa tammimetsässä.
Mutta se vaikeni vähitellen.
Ilma kävi raskaaksi ja taivaan rannalta kohosi ukkosen pilviä.
Salamoi ja kuului jylinää.
Lapset tulivat, taluttaakseen vanhat vanhempansa asuinhuoneeseen.
Mutta kun Felix Fulvius Liuthar ennen muita ehti heidän luokseen, huomasi hän heidät kuolleiksi.
Sama salamanisku oli heidät surmannut.
Mutta he pitivät vielä toistensa kädestä kiinni ja hymyilivät, ikäänkuin olisivat tahtoneet sanoa: "Tämä kuolema, joka näin tuli, ei ollut onnettomuus, vaan onni."