Ajatukseni ja mielikuvitukseni olivat täynnä kirjavia kuvia noiden viimeisten alppimaassa asuneitten roomalaisten elämästä ja vaiheista.
Juuri Salzburgissa ja sen ympäristössä antoivat lukuisat kiveen hakatut kirjoitukset, vanhain aseitten ja rahojen löydöt sekä kaikenlaiset muistomerkit Rooman ajoilta mielikuvitukselle mitä rikkainta aihetta. Tämä kaupunki oli näet linnansa, korkeuteen kohoavan "kapitolin" kautta, joka vuoren ylhäisimmältä huipulta hallitsi virran laaksoa, saanut tuon komean nimen "Claudium Juvavum" ja oli vuosisatoja ei ainoastaan Rooman herruuden päätukia, vaan myös roomalaisen kukoistavan, loistavan sivistyksen etevimpiä kannattajia: vanhoissa kirjoituksissa mainitaan kaupungin tuomareina, hallitsijoina, asukkaina ja kaunistajina asianajajia, decurioita, yleisten huvien ja toripaikkojen aedilejä, teollisuuden ja taiteen harjoittajia.
Se, mikä pitkin päivää oli ollut ajatusteni ja tutkimusteni esineenä, loi, kun illan kuutamossa kaupungin portille astuskelin, kaikenlaatuisia kuvia mieleeni. Virran ja kadut, vuoret ja laaksot näin silloin täynnä roomalaisia, ja ne olivat kuin tauluja heidän elämästään; mutta kaukaa, luoteesta päin, uhkasivat lähentelevät germanit yhtä estämättöminä kuin Baierin lakeudelta aika ajoin kohoavat pilvet.
Useimmiten ja mieluisimmin astuskelin virran rantaa taikka sen viereistä muinaista Roomalaistietä, joka johti Chimjärveen päin ja kulkien Seebruckissa (Bedaium'issa) mainitun järven laskujoen, Alzin, sekä Pfünz'issä (Pons Oeni'ssa) Innin (Oenon) yli, vei Vindeliciaan ja tämän maakunnan komeaan pääkaupunkiin Augsburgiin (Augusta Vindelicorum'iin).
Tämän korkean tien molemmin puolisista alangoista, joissa nykyään suurimmaksi osaksi kasvoi metsää ja pensaikkoa ja joiden välissä rehoittava muratti viheriöitsi, oli löydetty suuri määrä rahoja, ruukunsirpaleita, uurnia, hautakiviä ja huonekaluja. Nähtävästi oli siellä täällä sijainnut siirtolaisrakennuksia, mutta myös rikkaampienkin kansalaisten uhkeita huviloita; niitä oli usein rakennettu kauas linnoitetun kaupungin vallien ulkopuolelle ja olivat ne koristuksina seudun laajassa laaksossa.
Kuljeskelin usein tuota vanhaa Roomalaistietä, katsellen mailleenmenevää aurinkoa ja mielessäni kuvitellen miltä näitten huviloitten asukkaista mahtoi tuntua, kun he eivät enää nähneet uljasten legionain marssivan täältä Lechin varrella olevaan roomalaiskaupunkiin, vaan sensijaan näkivät germanien ensimäisten ratsujoukkojen varovasti vakoillen ryntäävän esiin valloitetusta Vindeliciasta, — ja huomasivat kuinka heidän lukumääränsä karttumistaan karttui ja kuinka he kävivät yhä rohkeammiksi ja syystä yhä enemmän vakuutetuiksi siitä, että maa oli heikosti varustettu ja että he, sinne vakinaisesti asettumalla, voisivat kohota jäljellejääneitten turvattomien roomalaisten herroiksi.
Tällaisissa unelmissa käyden, rupesin jo hieman toivomaan itsekin joskus löytäväni jonkin pienen muistomerkin Rooman ajoilta tästä muistorikkaasta maasta. Niin astuin eräänä iltana yhä syvemmälle pensaikkoon oikealla puolen Roomalaistietä ja kuljin kivistä rauneikkoa, jonka lohkoja ja liuskoja peitti tiheä sammal ja viheriä muratti, yhä ylöspäin erästä lähdettä kohden, jonka lorina soi alati korviini.
Astuessani ratisi vähän väliä jotakin sammalpeitteen alla; monesti nostin sieltä tiiliä tai ruukun palasia. Olivatko roomalaiset noita muinoin käyttäneet? Mitään varmempaa todistusta tähän arveluun en voinut saada.
Päätin tänään kulkea entistä korkeammalle, nähdäkseni ehkä puron alkulähteen, jonka oletin pulppuilevan erään korkeanlaisen kukkulan loivasti alenevalla rinteellä, ja minä tiesin, että roomalaiset mielellään rakensivat niin hyvin rauhaisat huvilansa kuin sotavarustuksenakin juoksevan veden läheisyyteen.
Tuona kesäpäivänä oli ollut erittäin kuuma. Tunsin pääni raskaaksi ja jalkani uupuneiksi ja liikuin senvuoksi purosen reunaa tiettömässä, tiheässä vesakossa vuorisauvan avulla hitaasti ja vaivaloisesti. Olisin mielelläni mukavasti heittäytynyt pehmeälle sammalelle, mutta taistelin urheasti väsymystäni vastaan, voidakseni edes tällä kertaa löytää puron piileilevän synnyinpaikan.