Severus tarkasti häntä, pudisteli päätään ja virkkoi: "No niin, tahto on hyvä —"
"Ja liha ei ole heikko!" ivasi Cornelius.
"Mutta", Severus jatkoi, "mieluummin näkisin täällä solakan veljenpoikasi, kivenhakkaajan. Miksikä hän kieltää isänmaalta apunsa? Piilotteleeko hän aina nuoren vaimonsa luona?"
"Täällä hän piilottelee!" huusi korkealta heidän päänsä päältä rukoileva ääni, ennenkuin Crispus oli ehtinyt vastatakaan, vaan ainoastaan viitata kädellään portin vieressä olevaa tornia. Ja toisen kerroksen ikkuna-ristikon takaa saattoivat he nähdä, kuinka Fulvius sieltä ojenteli molempia käsiään heitä kohti.
"Laske minut täältä, oi päällikkö! Auta minua alas ja peitselläni tahdon sinua kiittää."
"Niin päästä hänet vapaaksi!" pyysi nyt vuorostaan myös Crispus hämmästyneeltä Severukselta, "käske vartijan, joka seisoo tuolla ovella, päästää hänet irti. Zeno koronkiskuri on panettanut hänet kiinni."
"Carcerarius! laske vapaaksi tuo mies", komensi vanhus. "Minä tarvitsen tuollaisia voimakkaita nuoria käsivarsia. Maksakoon hän ensisijassa velkansa isänmaalle; jos hän kaatuu, on hän veloistaan vapaa, jos hän jää elämään, tulee hän jälleen tähän torniin."
Vanginvartija vitkasteli, mutta kun Cornelius oli antanut hänelle korvapuustin, näkyi hän muuttavan mielensä. "Tämä on väkivaltaa!" hän huusi ja piteli korvallistaan. "Minun täytyy pakosta mukautua."
"Luja ja uskollinen roomalaissielu!" pilkkasi Cornelius.
Samassa juoksi Fulvius yli kynnyksen, tempasi kilven ja keihään, jotka hänelle tuotiin asevarastosta vallilta ja huudahti; "Pois, pois portille!"