Samassa aukaistiin ovi aivan hiljaa.
Hämmästyneenä ja samalla häiritsijälle suuttuneena kääntyi Zeno oveen päin.
Hän hämmästyi vielä enemmän, sillä vanha Thrax seisoi kynnyksellä. Tämä veti varovaisesti oven kiinni, väänti sen avaimella lukkoon ja nosti sormensa varoittavasti huulilleen, siten kehoittaen herraansa vaikenemaan, sillä tämä oli karjaissut hänelle vihoissaan.
"Pakene, herra! Pakene joutuisasti! Ikkunan läpi! Sinä olet kuoleman oma, jos he saavat sinut kiinni."
"Ketkä? Ovatko barbarit jo täällä?"
"Orjasi! He ovat nostaneet kapinan, kaikki koko kaupungissa. Kohta he ryntäävät tänne."
Byzantilainen kauhistui. Hän tunsi kyllä minkälaiseen kostoon hän oli heitä yllyttänyt.
Nyt kuuli hän jo rajua melskettä pihasta.
Hän survoi suuren pussin täyteen kultakappaleita ja samoin pienen kukkaron kalliita kiviä, joita hän juuri oli levitellyt pöytänsä kivikannelle ja aikonut laskea; vanhus tempasi tuolin ikkunan luo, että Zenon olisi ollut helpompi kiivetä.
Hän säpsähti; hämmästyksellä huomasi hän, miten hänen orjansa koetti häntä pelastaa.