Halvattu seisoi taas Calvuksen takana: "Minkä vastauksen saan, herra?"
Vastenmielisesti ojensi vapautettu syytöskirjan takaisin tuojalle: "Nielköön maa tuon papin! Hän tietää sellaista, mikä ei hänelle kuulu. Minä tulen itse puhumaan herrasi kanssa. Käy edelläni! — Sinä onnut kamalasti, Kottys!" naurahti hän. "Mutta se keino auttoi kuitenkin. Me luulimme sinut parantumattomaksi ja möimme sinut sentähden tuomarille. Mutta senjälkeen kun uusi herrasi antoi leikata poikki jänteitäsi, olet jättänyt kaikki pakenemis-yritykset ja tullut kesyksi, aivan kesyksi."
Näin puhuen jätti Calvus Kottys-orjan kanssa pihan.
* * * * *
Tunnin kuluttua palasi Zeno kylpypaikalta; kun hän kulki pihan yli, istuivat orjat, sekä kahleettomat että kahlehditut, nauttimassa niukkaa päivällis-ateriaansa, johon kuului pieniä ohraleivän palasia ja sipulia, sekä huonoa, etikaksi hapannutta viiniä.
Hän lähti kirjoitushuoneeseensa laskuja tekemään.
Siellä ei kukaan uskaltanut häntä häiritä — sen jokainen tiesi.
Muissa huoneissa oli esirippu, ainoastaan tässä oli lukolla varustettu puu-ovi.
Matala ikkuna ei ollut pääkadulle päin, vaan ahtaalle kujalle.
Pian tavattoman kova hälinä, ikäänkuin ihmisjoukon huudoista ja juoksusta aiheutunut, kajahti kaukaa hänen korviinsa.