Toisten palvelijoitten saattaessa karjalaumoja Zenon kaupungissa oleviin navettoihin, vei Calvus vangitut Via Augustanan kartanon pihaan, jossa heidän tuli kärsiä rangaistuksensa.
"Tee heidän kanssaan, mitä tahdot", oli Zeno sanonut tälle vapautetulle, luettuansa kirjoitushuoneessaan listan, mihin muutettu omaisuus oli merkitty. "Pidä vain huolta siitä, ettei henki eikä omaisuus mene hukkaan, s.o. ettei niitten laiskurien työvoima uuvu. Myöskin on, hurskaan Konstantinin lain mukaan, ensin kysyttävä tuomarilta lupa, jos tahdotaan katkoa jäseniä. Minä kysyn noita seikkoja Mucius-langoltani", kuiskasi hän naurahtaen, "ja muistutan tietysti, että hän voi hiukkasen muuttaa mainittua lakia. Nyt lähden Amphitriteen kylpypaikalle kuulustelemaan uutisia."
Pihan poikki kävellessään huomasi Zeno Thrax-vanhuksen, joka makasi pahnoilla nurkassa; uupumuksesta oli hän vaipunut uneen. Ukon vieressä seisoi raskaissa raudoissa, muuriin nojaten, hänen jättiläispoikansa, — veri vuoti hänen haavoistaan isän päälle.
Zeno tyrkkäsi nukkuvaa sauvallaan; vanhus avasi väsyneet silmänsä: "Oi, oi, että vielä elän! Minä näin unta, että Herra jo oli kutsunut minut luoksensa! Vaelsin Paratiisin puutarhassa! Mutta olenhan minä maan päälläkin Herran Kristuksen oma!"
"Niin elättäköön sinua myös Herra Kristus!" pilkkasi Zeno. "Calvus, tuo ukko tuossa ei ole enää minkään arvoinen. Älä anna hänelle viiniä äläkä lihaa. Turha on häntä lihottaa." —
Samassa kohtasi Zeno vangitun pojan katseen ja näki hänen rautakämmenillään tarttuvan kahleisiinsa. Hän pelästyi. "Kuule, Calvus", hän kuiskasi, "kun tuota ensin on kidutettu, niin myö se joutuisasti. Hän melkein kammottaa minua. Hän katsoa tuijottaa aivan samalla tavalla kuin meidän musta härkämme vimmastuessaan. Lähetä hänet valtion vuorikaivoksiin. Siellä tarvitaan tuollaisia vahvoja lurjuksia. Ja lyijy heidät pian myrkyttää. — Nyt kylpypaikalle!"
Sen sanottuaan hän lähti pihasta.
Tuskin oli hän ehtinyt talonsa ulkopuolelle, kun sitä ontuen lähestyi halvattu orja, joka oli suuresti korkeavartaloisen Këix'in näköinen; hän oli tämän vanhempi veli.
Mutta hän ei näkynyt huomaavan vanhaa isäänsä enempää kuin veristä veljeänsäkään, käydä nilkutti vain suoraan Calvuksen luo ja sanoi syvään kumarrellen: "Minun herrani, tuomari Mucius lähetti sinulle tämän kirjoituksen. Johannes-pappi on nostanut Leoa ja sinua vastaan kanteen siitä, että te olitte ruoskineet syyrialaista vaimoa, niin että hänen synnyttämätön lapsensa heitti henkensä. Hän sanoo varsin vaikeaksi julistaa teidät syyttömiksi tällä kertaa."
Kirjoitus oli jotenkin pitkä. Calvuksen sitä lukiessa ja rypistäessä otsaansa hiipi halvattu sanansaattaja kuulumattomin askelin veljensä luo ja painoi hänen käteensä pienen viilan; se oli kääritty paperikaistaleesen, johon oli kirjoitettu: "Puolipäivän jälkeen." Këix vei raudoitetun kätensä suulleen ja nielaisi paperin.