"Ja minä", jatkoi herttua, "tahdon opettaa orjille, että me germanit olemme jalomielisiä isäntiä. Me emme rankaise palvelijoitamme oman mielivaltamme ja oikkujemme mukaan, vaan samoinkuin vapaita vapaat tuomitsevat, niin tuomitsevat orjia heidän omat toverinsa. Te saatte luotettavan oikeusistuimen turvaksenne — omat kumppaninne! Olkaa siis hyvällä mielellä: te palvelette jaloja isäntiä!"
KUUDESTOISTA LUKU.
Vähän senjälkeen kun orjien kapina oli vasta kerrotulla tavalla saatu tukahutetuksi, astui kaksi germania Vindelician portista Legionaintietä pitkin Merkurius-kukkulalle päin.
"Katso, pian alkavat tähdet tuikkia, kun illan rusko sammuu", puhui toinen ja, keihästä olkapäällään heiluttaen, nosti molemmat kätensä taivasta kohti.
"Terve teille, te Asgardin vartijat! Te kaikkinäkeväiset silmät. Lähettäkää minulle pian onni. — Aavistanhan, että tiedätte", lisäsi hän hiljaa, "mitä onnea sydämeni kaipaa. Tämä sydän kärsii tuskia luullakseni siitä syystä, että se on tyhjä."
Hän tarttui jälleen keihääseensä ja kulki eteenpäin; kuin toivoen ja etsiskellen katselivat hänen silmänsä utuista etäisyyttä, ja hänen valkea vaippansa häilyi tuulessa.
Nuori kuninkaanpoika oli hyvin kaunis. Nuo haaveelliset ajatukset tekivät hänen jalot, totiset kasvonjuonteensa vieläkin viehättävämmiksi.
"Jos tähdet tahtovat minulle näyttää jotakin mieluista", murisi hänen seuralaisensa, heittäen taaksepäin sudennahkaisen vaippansa, "niin näyttäkööt aimollisen viinikellarin. En ole vielä läheskään tarpeekseni asti saanut. Kurkkuni kärsii tuskia, siitä syystä luullakseni, että se on tyhjä. Vestralpille ja hänen miehilleen sattui oikein onnellisesti käymään. Hänen joukossaan on pari kristittyä. Yksi noita ristiveljiä on vienyt heidät kirkkoonsa, luultavasti palkinnoksi heidän uskostaan. Aivan läheisyydestä tulvasi heille viiniä virtanaan ja sitä riitti ryypiskellä kuin Donarin kartanoissa. Mutta minä en ole niellyt kuin pari pisaraa; ne löysin eräästä jälelle jääneestä ateriasta, jolta bajuvarien tulo oli karkoittanut ihmiset. — Kuule, heidän herttuansa on aivan oikeassa, kun hän sanoo sinun liian lujasti pitävän valastasi kiinni."
"Voiko valasta tai velvollisuudesta pitää liian lujasti kiinni? Kuules, ukko, sinä olet itse minulle opettanut parempia periaatteita!"
"No niin! tosin täytyi sinun vannoa isällesi, ettet nukkuisi ainoatakaan yötä roomalaisessa kaupungissa — tuollaisessa metsäriistan pyydyskuopassa, jota petollinen verkko ympäröi — kuten kuningas sitä nimittää — mutta Juvavum onkin jo, niinkuin Garibrand vakuutti, bajuvarein kaupunki."