Kullattu häkkiportti ja sen toisella puolen kymmenen valkoisesta Hymetton marmorista tehtyä leveätä porrasta johtivat puiston pieneen satamaan, jossa keinui siroja gondoleja keveine airoineen ja purppurapellavasta tehtyine, kolmikulmaisine, latinalaisine purjeineen. Ne olivat kiinnitetyt hopeaisilla ketjuilla komeisiin, kuparisiin oinaanpäihin, joita oli marmorilaiturin sekä oikealla että vasemmalla reunalla.
Puiston puolella häkkiporttia puutarhalaitteet päättyivät laajaan pyörylään, jota joka taholta ympäröivät lähekkäin toisiansa istutetut, varjoisat ruokamännyt.
Pyörylässä oli maa rehevän, huolellisesti hoidetun ruohon peitossa. Siellä täällä oli hyvänhajuisia kukkaistutuksia ja ruohokentän poikki kulki siroja, hiekoitettuja käytäviä. Aistikkaasti reunustettu lähde laski solisten vetensä mereen.
Pyörylän keskellä oli pieni, vanhuuttaan harmaa Venuksen temppeli, jonka täydellisesti varjosi korkea yksinäinen palmu. Temppelin ulkoseinän tyhjissä seinäkomeroissa kukoisti tulipunainen kivirikko.
Temppelin vuosikymmeniä suljettuna olleen oven oikealla puolella oli pronssinen Aeneaan kuvapatsas. Vasemmalla puolella sijainnut Julius Caesarin patsas oli vuosisatoja sitten luhistunut. Teoderik oli sille jalustalle pystyttänyt perheensä tarunaikaisen kantaisän, Amalan, pronssisen kuvapatsaan.
Täältä, molempien patsaiden välistä, pienen temppelin oven edestä, oli mitä ihanin näköala häkkiportin kautta merelle, sen pensaita kasvaville laguunisaarille ja suippokärkiselle kauniille kallioryhmälle, jota kutsuttiin "Amphitriten neuloiksi".
Se oli vanhastaan Camillan mielipaikka.
Sinne hän riensi nytkin joustavin askelin pitkin kapeaa hiekkakäytävää lakaisten hameensa helmalla kastehelmiä, joita oli runsaasti molemmilla puolin tietä. Hän halusi nähdä auringon nousevan merestä.
Hän tuli temppelin takaa, nousi sen vasemmalle sivukorokkeelle ja oli juuri astumaisillaan sen etupuolelta häkkiportille päin johtavien portaiden ensimmäiselle astuimelle, kun äkkiä huomasi toisella astuimella oikealla puolellaan puolittain makaamassa valkoisen olennon, joka nojaten päätään portaan käsipuuhun, katseli merelle päin.
Hän tunsi heti mustan, silkinkiiltävän tukan. Se oli nuori kuningas.