"Oletko sinäkin niin taikauskoinen, sinä suuren filosofin Boëthiuksen leski. Mutta teidät naisethan rakkaus tekee kaikki yhtä hulluiksi!"
"Se ei ole hulluutta eikä taikauskoa", sanoi Rusticiana levollisesti. "Toista sataa vuotta on tätä salaisuutta säilytetty suvussamme. Eräs egyptiläinen nainen opetti sen äidinäitini äidinäidille. Eikä keino ole koskaan pettänyt. Ei yksikään nainen meidän suvussamme ole rakastanut ilman vastarakkautta."
"Siihen ei tarvita mitään taikakeinoja", tuumi prefekti. "Te olette kaikki kaunottaria."
"Säästä pilasi toistaiseksi. Juoma vaikuttaa ehdottomasti ja ettei se ole tähän saakka vaikuttanut —"
"Sinä olet siis todellakin — varomaton! Kuinka sinä olet voinut huomaamatta?" —
"Joka ilta, kun hän palaa kanssamme kävelymatkoilta tai soutelemasta, juo hän pikarillisen maustettua falernoviiniä. Lääkäri on hänelle sen määrännyt. Viinin seassa on muutamia tippoja arabialaista palsamia. Pikari on aina valmiina marmoripöydällä Venus-temppelin edessä. Kolmasti on minun jo onnistunut kaataa siihen taikajuoma."
"Mutta", arveli Cethegus, "tähän saakka se ei ole erityisesti vaikuttanut."
"Siihen on ollut sinun kärsimättömyytesi syynä. Yrtit ovat poimittavat uuden kuun aikana — sen kyllä tiesin. Mutta sinun yllytystesi pakottamana koetin jo täysikuun aikana, mutta, kuten näet, se ei vaikuttanut."
Cethegus kohautti olkapäitään.
"Mutta viime yönä alkoi uusi kuu. Kultainen sirppini ei suinkaan ollut toimeton ja jos hän nyt juo, niin — —"