"Poikani, sinä tiedät kuinka heikko olit vielä muutamia viikkoja sitten. Luuletko, että goottilaiset sotilaat julistavat sinut asekuntoiseksi."
Kuningatar karahti tulipunaiseksi puoleksi häpeästä, puoleksi vihasta, mutta ennenkuin hän ehti vastata, sanoi karkea ääni hänen viereltään:
"Älä siitä huolehdi, kuningatar. Minä olen häntä opettanut aseita käyttämään. Minä sanon sinulle, että hän voi mitellä voimiaan minkä vihollisen kanssa tahansa. Ja kenet vanha Hildebrand julistaa asekuntoiseksi, sen kaikki gootit hyväksyvät."
Läsnäolevien goottien äänekäs myöntymys vahvisti hänen sanansa.
Cethegus aikoi nyt puuttua keskusteluun, mutta liikahdus esiripun takana käänsi hänen huomionsa taas sinne päin: Siellä on eräs vaarallisimpia vihollisiani, mutta kuka?
"Minulla on vielä tärkeä asia teille ilmoitettavana", alkoi taas kuningas salaisesti silmäten komeroon. Vain prefekti huomasi silmäyksen.
Onkohan jotakin tekeillä minua vastaan, ajatteli hän. Minut tahdotaan hämmästyttää, mutta se ei onnistu! —
Hän hämmästyi sittenkin, kun kuningas yht'äkkiä huusi kovalla äänellä:
"Rooman prefekti, Cethegus Caesarius!"
Hän vavahti, mutta tointui pian ja sanoi päätään kumartaen: