"Täytyykö minun, joka olen täällä Ravennassa äsken sairasvuoteelta noussut, kertoa sinulle, mitä sinun silmiesi edessä Roomassa tapahtuu?
"Työmiehet vallituksissasi laulavat häväistyslauluja gooteista, hallitsijattaresta ja minusta. Legioonalaisesi pitävät harjoituksissaan uhkaavia puheita. Hyvin todennäköistä on, että on olemassa hyvin laajalle levinnyt salaliitto, jonka etunenässä ovat senaattorit ja papit. He pitävät kokouksiaan öiseen aikaan tuntemattomissa paikoissa. Eräs Boëthiuksen rikostovereista, maanpakoon ajettu Albinus on nähty Roomassa. Ja tiedätkö missä? Sinun talosi puutarhassa."
Kuningas nousi pystyyn.
Kaikkien läsnäolevien katseet suuntautuivat hämmästyneinä, vihaa uhkuvina tai pelästyneinä Cethegukseen. Amalasunta vapisi miehen puolesta, johon hän oli luottanut. Mutta tämä oli pian taas oma itsensä. Levollisesti, kylmästi ja äänettömänä katsoi hän kuningasta silmiin.
"Todista itsesi syyttömäksi, jos voit", huusi kuningas hänelle.
"Minäkö todistaisin itseni syyttömäksi? Varjoako vastaan? Huhunko vuoksi, syyttäjättömän syytöksenkö vuoksi? En koskaan."
"Sinut voidaan pakottaa."
Iva väreili prefektin kapeilla huulilla.
"Minut voidaan kyllä murhata pelkän epäluulon nojalla, — meillä italialaisilla on siitä kokemusta. Mutta minua ei saada todistetuksi syylliseksi. Väkivaltaa vastaan ei voi puolustautua, vain oikeutta vastaan."
"Sinua kohdellaan oikeudella, luota siihen. Me annamme täällä olevien roomalaisten toimeksi tutkimuksen suorittamisen, Rooman senaatin toimeksi päätöksen julistamisen. Valitse itsellesi puolustaja."