"Minä puolustan itse itseäni", sanoi Cethegus kylmästi. "Kuinka syytös kuuluu? Kuka on syyttäjäni? Missä hän on?"
"Täällä", huudahti kuningas ja veti esiripun syrjään.
Kiireestä kantapäähän mustaan varukseen puettu goottilainen soturi astui esiin.
Me tunnemme hänet. Hän oli Teja.
Prefektin silmät ummistuivat vihasta.
Mutta Teja sanoi:
"Minä Teja, Tagilan poika, syytän sinua, Cethegus Caesarius, valtiopetoksesta goottien valtakuntaa vastaan. Minä syytän sinua siitä, että olet kätkenyt ja suojellut talossasi Roomassa maanpakoon ajettua petturia Albinusta. Siitä on määrätty kuolemanrangaistus. Sitä paitsi tahdot saattaa tämän maan Bysantin keisarin valtaan."
"Sitä en tahdo", vastasi Cethegus levollisena, "todista syytöksesi."
"Olen omin silmin nähnyt Albinuksen neljänätoista yönä peräkkäin menevän puutarhaasi", sanoi Teja kääntyen tuomarien puoleen. "Hän tuli Via sacralta päin vaippaan kääriytyneenä ja lerppahattu päässään. Kahtena yönä oli kulkija päässyt ohitseni, mutta lopuksi tunsin hänet. Kun menin häntä kohti, pujahti hän, ennenkuin olin ehtinyt saada hänet kiinni, pakoon erään oven kautta, joka suljettiin sisästä päin."
"Mistä alkaen on virkatoverini, Rooman urhoollinen komentaja näytellyt yöllisen vakoilijan osaa?"