"Siitä alkaen, kun hänellä on ollut Cethegus rinnallaan. Mutta vaikka pakolainen pääsikin minulta karkuun — niin tämä käärö putosi hänen vaipastaan. Siinä on ylhäisten roomalaisten nimiä ja nimien vieressä on selittämättömällä salakirjoituksella tehtyjä merkkejä. Tässä on käärö."
Hän ojensi sen kuninkaalle.
Tämä luki: "Nimet ovat: Silverius, Cethegus, Licinius, Scaevola,
Calpurnius, Pomponius. — Voitko vannoa, että naamioitu mies oli
Albinus?"
"Minä vannon sen."
"Hyvä on, prefekti. Kreivi Teja on vapaa, moitteeton ja hyvämaineinen.
Voitko sen kieltää?"
"Voin. Hän ei ole moitteeton. Hänen vanhempansa elivät laittomassa, sukurutsaisessa avioliitossa. He olivat sisarusten lapsia. Kirkko on kironnut heidän vuodeyhteytensä ja sen hedelmän. Hän on äpärä eikä voi todistaa minua, jalosukuista, senaattorin arvoista roomalaista vastaan."
Läsnäolevat gootit päästivät vihaisen murinan.
Tejan kalpeat kasvot muuttuivat vielä kalpeammiksi. Hän vavahti. Hänen oikea kätensä tarttui miekan kahvaan.
"Niinpä todistan minä sanani miekallani", sanoi hän soinnuttomalla äänellä. "Minä vaadin sinut taisteluun, jumalantuomioon elämästä ja kuolemasta."
"Minä olen roomalainen enkä elä teidän verisen barbaarioikeutenne mukaan. Mutta goottinakin — kieltäytyisin taistelemasta äpärän kanssa."