"Kärsivällisyyttä", sanoi Teja ja työnsi puoleksi paljastetun miekan takaisin tuppeen. "Kärsivällisyyttä, miekkani. Vielä sinunkin aikasi tulee."
Mutta salissa olevat roomalaiset alkoivat hengittää vapaammin.
Kuningas sanoi:
"Olkoon kuinka tahansa. Syytös on siksi hyvin perusteltu, että mainitut roomalaiset voidaan vangita. Sinä, Cassiodorus, koetat saada selvän salakirjoituksesta, sinä, kreivi Vitiges, riennät Roomaan ja vangitset nuo viisi epäluulonalaista sekä tutkit tarkkaan heidän ja Cetheguksen talot. Hildebrand, sinä vangitset syytetyn ja otat häneltä miekan pois."
"Seis", sanoi Cethegus. "Minä annan koko omaisuuteni pantiksi siitä, etten lähde Ravennasta, ennenkuin tämä riita on lopussa. Minä vaadin, että tutkinnon kestäessä saan olla vapaalla jalalla. Se on senaattorin oikeus."
"Älä suostu siihen, poikani", huudahti Hildebrand-vanhus astuen esille.
"Salli minun vangita hänet."
"Jätä hänet rauhaan", sanoi kuningas. "Häntä kohdeltakoon oikeudella, ankaralla oikeudella, mutta ei väkivallalla. Älä koske häneen. Häntä on syytös hämmästyttänyt. Hänen täytyy saada aikaa puolustautuakseen. Huomenna samaan aikaan tapaamme toisemme täällä. Julistan kokouksen päättyneeksi."
Kuningas viittasi valtikallaan. Amalasunta riensi syvästi liikuttuneena ulos huoneesta.
Gootit menivät iloisina Tejaa tervehtimään.
Roomalaiset väistyivät nopeasti Cetheguksen tieltä rupeamatta puheisiin hänen kanssansa.