Me olemme nähneet, kuinka näiden miesten oli onnistunut riistää ylin valta Amalasuntalta ja siirtää se hänen pojalleen. Nyt onnistui heidän helposti koota goottien keskuudesta suuri puolue hallitusta vastaan, jonka mahtavimmaksi mieheksi valtionpettäjänä vihattu Cethegus vähitellen muuttui.
Sotajoukkojen ja Ravennan germaanisen väestön keskuudessa vallitseva mieliala oli tarpeeksi valmisteltu ratkaisevaa iskua varten.
Vaivoin vanha aseenkantaja sai tyytymättömimmät odottamaan siksi, kunnes muutamia tärkeimpiä liittolaisia oli saapunut puoluetta vahvistamaan.
Nämä liittolaiset olivat herttuat Thulun, Ibba ja Pitza, jotka Amalasunta oli karkoittanut hovistaan, mutta Atalarik kutsunut takaisin. Thulun ja Ibba olivat veljekset, Pitza heidän serkkunsa.
Ensinmainittujen kolmas veli, herttua Alarik, oli useita vuosia sitten tuomittu kuolemaan erään luulotellun salaliiton vuoksi, mutta pääsi pakoon eikä hänestä senjälkeen kuultu mitään.
He polveutuivat baltien mainehikkaasta suvusta, joka oli ollut länsigoottien hallitsijasukuna eikä juuri antanut amelungeille perää iässä eikä maineessa. Heidän sukupuunsa ulottui, samoin kuin kuningassuvunkin, jumaliin saakka. Heidän rikkautensa ja suunnattomat maatilansa sekä heidän sotaisten urotöittensä maine lisäsivät heidän sukunsa valtaa ja loistoa.
Kansa kertoi yleisesti Teoderikin usein ajatelleen, että valtakunnan etujen vuoksi hänen olisi viisainta nimittää jälkeläisekseen voimakas Thulunin herttua ja syrjäyttää tyttärensä ja tämän alaikäinen poika.
Isänmaanystävät olivat nyt Atalarikin kuoltua päättäneet hätätilassa, s.o. jollei hallitsijatar muuttaisi hallitusjärjestelmäänsä, toteuttaa tämän ajatuksen.
Cethegus huomasi rajuilman lähestyvän. Hän näki, että goottilaisen kansan itsetietoisuus Hildebrandin ja hänen ystäviensä lietsomana nousi yhä kiihkeämpänä roomalaistunutta hallitusta vastaan.
Vastenmielisesti hänen täytyi myöntää itselleen, ettei hänellä todellakaan ollut voimia tämän tyytymättömyyden kukistamiseen. Ravenna ei ollut hänen Roomansa, jossa hän vallitsi linnoituksia, jossa hän oli uudestaan harjoittanut porvarit aseita käyttämään ja kiinnittänyt heidät itseensä kiitollisuuden siteillä. Täällä olivat kaikki sotajoukot goottilaisia ja hän pelkäsi, että ne nousisivat kapinaan, jos Hildebrand tai Viteges vangittaisiin.