Hallitsijatar hypähti suuttuneena pystyyn, mutta Cethegus painoi hänet takaisin istumaan.
"Ensi yönä Pomponius saapuu", kuiskasi hän hänelle. Sitten huusi hän ääneen: "Siihenkin suostutaan."
"Kolmanteen ehtoon", jatkoi taas Thulun, "suostut varmaan yhtä mielelläsi kuin mekin. Me kolme baltia emme ole oppineet hoveissa kumartelemaan. Katot ovat täällä meistä liian matalat.
"Amalit ja baltit elävät mieluimmin erillään toisistaan kuten kotka ja haukka.
"Ja valtakunta tarvitsee meidän käsivarsiamme rajamaillaan.
"Naapurit arvelevat, että maamme puolustusvoima on heikentynyt sen jälkeen, kun suuri isäsi kuoli. Avarit, gepidit ja sklavenit tekevät rankaisematta partioretkiä meidän puolellemme. Näiden kolmen kansan kukistamista varten pitäisi sinun varustaa kolme sotajoukkoa, joissa kussakin on kolmekymmentä tuhatta miestä. Me kolme baltia johdamme niitä sotapäällikköinäsi pohjoista ja itää kohti."
Koko sotavoima sitäpaitsi heidän käsiinsä — se ei ole huono suunnitelma! ajatteli Cethegus.
"Suostutaan", huusi hän hymyillen.
"Mitä sitten jää minulle", kysyi Amalasunta, "kun olen tähän kaikkeen suostunut?"
"Kultainen kruunu valkoiselle otsallesi", sanoi herttua Ibba.