"Mutta koska kunnioitamme syntyperäistä aatelia — me kunnioitamme samalla itseämme — ja koska tällä hetkellä syntyisi suuria eripuraisuuksia valtakunnassa, jos pakottaisimme sinut luopumaan kruunusta, niin tahdon lausua sinulle ne ehdot, joilla saat edelleen sitä kantaa."
Amalasunta kärsi sanomattomasti. Mieluimmin hän olisi heittänyt tuon ylpeän miehen teloittajan käsiin. Mutta voimattomana täytyi hänen nyt kärsiä kaikki. Kyyneleet tahtoivat väkisin nousta silmiin, hän pakotti ne takaisin, mutta vaipui väsyneenä valtaistuimelle Cassiodoruksen tukemana.
Cethegus oli sillä aikaa mennyt hänen toiselle puolelleen.
"Myönny kaikkeen", kuiskasi hän hänelle. "Roomassa voit peruuttaa sanasi. Ensi yönä Pomponius saapuu."
"Puhukaa", sanoi Cassiodorus, "mutta säälikää naista, raakalaiset."
"Mutta", nauroi herttua Pitza, "eihän hän tahdo, että häntä kohdeltaisiin naisena; hänhän on kuninkaamme."
"Vaiti, serkku", torui häntä herttua Thulun, "hän on jalosukuinen, kuten mekin."
"Ensiksi", jatkoi hän, "on sinun karkoitettava läheisyydestäsi Rooman prefekti. Hän kuuluu olevan goottien vihollinen. Hän ei sovellu goottikuningattaren neuvonantajaksi. Hänen sijaansa tulee neuvonantajaksi kreivi Vitiges."
"Suostutaan!" vastasi Cethegus itse Amalasuntan sijasta.
"Toiseksi selität julistuskirjassa, ettei tästä lähtien ainoakaan käskyistäsi ole pätevä, jollei Hildebrand tai Vitiges ole sitä myöskin allekirjoittanut, eikä ainoakaan laki astu voimaan ilman kansankokouksen hyväksymistä."