Mutta Thulun hymyili ja sanoi:
"Tekisit viisaimmin, Amalasunta, jos vaikenisit siitä seikasta.
"Kuningas Teoderik on uskonut sinulle, naiselle, poikasi holhoojatoimen — se oli vastoin asetuksia, mutta me gootit emme tahtoneet vastustaa hänen toivomustaan.
"Hän toivoi perillisekseen tätä poikaa, lasta — se ei ollut oikein.
"Mutta goottien aatelisto ja kansa ovat kunnioittaneet amelungien sukua ja kuninkaan tahtoa, kuninkaan, joka muutoin oli niin viisas.
"Hän ei olisi koskaan toivonut emmekä me olisi koskaan suostuneet siihen, että tämän pojan jälkeen nainen tulisi meitä hallitsemaan, että värttinä tulisi keihästen hallitsijaksi."
"Siis te ette enää tahdo tunnustaa minua kuningattareksenne", huusi Amalasunta hämmästyneenä. "Sinäkin, Hildebrand, Teoderikin vanha ystävä, sinäkin nouset hänen tytärtänsä vastaan."
"Kuningatar", sanoi vanhus, "poista syyt, joiden vuoksi olen nyt vastustajasi."
Thulun jatkoi:
"Me emme ole vastustajiasi — emme vielä. Koska vetoat oikeuteesi, ilmoitin vain ajatuksemme osoittaakseni, ettei sinulla ole oikeutta valtaistuimeen.