"Eijaa, Rautgundis, ankara rouva", sanoi Vakis päästäen toiset irti.
"Silmäsi ehtivät kaikkialle."
"Kaikkialle, missä palvelusväkeni tekee pahojaan.
"Milloinhan te opitte elämään sovinnossa?
"Te, italialaiset, kaipaatte isäntää. Mutta sinun, Vakis, ei pitäisi tehdä vastoin emäntäsikään tahtoa. Atalvin, tule kanssani."
Hän tarttui poikansa käteen ja vei hänet mukanaan.
Hän meni aittaan ja otti eräästä laarista ohria ruokkiakseen niillä kanoja ja kyyhkysiä, jotka heti alkoivatkin kokoontua hänen ympärilleen.
Atalvin katseli ruokkimista hetken aikaa ääneti. Sitten hän kysyi:
"Äiti, onko totta? Onko minun isäni ryöväri?"
Rautgundis keskeytti puuhansa ja katsoi lapseen.
"Kuka niin on sanonut?"